Seuraava kirja Zetterman-sarjassa. Oili, KRP:n komisario ja Zettermanin entinen työtoveri ja nykyinen naisystävä, on päässyt pois sairaalasta viime kirjan aivovamman jälkeen. Hänen toipumisensa on hidasta (tosin aivan yliluonnollisen nopeaa ja hyvää jos todelliseen kyseisen tasoisen aivovamman ennusteeseen vertaisi) ja pahinta ovat herkkä väsyminen ja niin voimakas matkapahoinvointi, että kotoa kävelymatkaa pidemmälle lähteminen on erittäin vaikeaa. Zettermaniin ottaa yhteyttä keskitason iskelmälaulajan tyttärentytär. Mies on ollut kadoksissa jo useamman päivän ja oli jättänyt tulematta tyttärensä syntymäpäiville. Myös levytyssessiot olivat jääneet väliin, eikä hänen puhelimeensa saada yhteyttä. Miehen auto löytyy mökiltä, jota hän oli saanut lainata ja hänen vaatteensa ovat rantasaunalla hyvässä järjestyksessä, mutta miestä itseään ei löydy mistään – ennen kuin parin viikon päästä hänen ruumiinsa löytyy kelluvana järven lahdesta. Tapaturma? Vaiko itsemurha? Hiukan kummallista tosin, että mies, jolla oli niin vahva fobia veteen, että ei mennyt laiturillekaan ilman pelastusliivejä olisi vahingossa hukkunut tai tahallaan itsensä hukuttanut?
Sympaattista, mutta taas ehkä hiukan enemmän sivupolveilevaa tarinankerrontaa, jossa päähenkilöt ovat inhimillisiä ja uskottavia. (Tosin Zettermanin selviäminen hengissä eräästä yksittäisestä kirjan tilanteessa on yksi epäuskottavimpia asioita, mitä kirjoissa on hetkeen vastaan tullut). Sarjassansa varmastikin vankkaa keskitasoa.
This time retired police inspector Zetterman tries to find out why a middle-tier, elderly singer died by drowning. Given that he was deathly afraid of water, it doesn’t make sense that he took a casual swim or committed suicide in that way. The characters are sympathetic, and the plot advances at a leisurely pace. A nice book but with a few too many sidetracks.
318 pp.
No comments:
Post a Comment