Tuleva (?) kirjailija on sairastunut komplisoituneeseen umpisuolentulehdukseen ja joutuu viettämään viikkoja sairaalassa. Hänen aviopuolisonsa, joka ei kovin usein ehdi häntä tapaamaan työnsä ja kahden pienen lapsen hoitamisen vuoksi, on pyytänyt naisen äidin käymään. Naisella ja hänen äidillään ei ole ollut käytännössä mitään yhteyksiä vuosiin, mutta äiti tulee sairaalaan ja istuu tyttärensä vuoteen vieressä. He eivät ole juuri koskaan keskenään keskustelleet mistään, mutta nyt juuri muuta ei ole tehtävää. Heidän keskinäiset keskustelunsa kostuvat juoruilusta tuttujen ja entisten naapureiden enemmän tai vähemmän kurjista kohtalaista, mutta samalla ilmeisen kurjaa ja hyvin köyhää kotielämää sivutaan aina välillä hiukan - lisäksi Lucy muistelee mennyttä ilmeisesti samalla torjuen osan asioita mielestään. Tärkeämpää taitaa olla se mistä ei puhuttu kuin se mistä puhuttiin. Lucy samalla miettii omaa elämäänsä, suhdetta mieheensä ja kirjoituskurssia, johon hän oli ottanut osaa ja jolla oli opettanut naiskirjailija, joka oli ollut Lucyn esikuvana.
Kirja oli lyhyt, oikeastaan pienoisromaanin mittainen. Se joka tapauksessa onnistuu pakkaamaan todella paljon asiaa vähäiseen sivumäärään, vaikka varsinaisesti siinä ei juuri kovin paljoa tapahtumia ole. Elisabeth Strout onnistuu taas kerran pakkaamaan paljon pieneen tilaan ja kaikki kauniilla ja samalla helppolukuisella kielellä. Todennäköisesti tässä on omalta osaltaan kiittäminen kirjan kääntäjää, joka on onnistunut hienosti tuottamaan kaunista ja sujuvaa kieltä.
A concise and very well-written book about the relationship between a mother and a daughter. The daughter is in a hospital, and the mother arrives to keep her company. They haven’t had much contact for years, and they discuss their past - mainly through other people, such as neighbors and friends. They were very poor and life hadn’t been easy. Even more important are things they don’t discuss but are only referenced by short excerpts and when the woman reminisces about the past, as well as things that are not mentioned at all. An excellent book.
164 pp
No comments:
Post a Comment