Uusin Takamäki-sarjan kirja, tosin tässä kirjassa Takamäki on vain pienehkössä sivuroolissa. Päähenkilöinä ovat Atari-polisi Suhonen ja hänen vanha lapsuudenkaverinsa Eero Salmela. Kyseessä ovat kaverukset joista toisesta tuli konna ja toisesta poliisi, eniten sen vuoksi, että Suhonen sattui nuorena olemaan pahassa flunssassa silloin kun muu poikaporukka teki ensimmäisen murtonsa. Salmela on vankilakeikalla velkaantunut Pääkalloprikaatille, moottoripyöräjengille, joka pyrkii lisäämään vaikutusvaltaansa. Suhonen taas on joutunut jengin tappolistalle toimitettuaan jengin pomon vankilaan. Kun poliisi haluaa soluttaa jonkun jengin sisäpiiriin, on Salmela juuri joutunut velkojensa pantiksi jengin kerhotilojen siivoojaksi. Tässä tarjoutuu poliisille hyvä mahdollisuus, tietenkin edellyttäen, että yhteistyö ei tule jengin tietoon.
Omasta mielestä etenkään alkupuolella kirja ei ollut ihan sarjansa parhaimmistoa - jotenkin tuo jengitouhu ei ollut niin kiinnostavaa kuin kunnon “vanhanaikainen” murhatutkimus. Vähitellen kirja alkoi kyllä vetää ja loppupuoli oli jo oikeastaan sarjansa paremmasta päästä. Kielellisesti kirja samaa aika tiukan asiallista tyyliä kuin muutkin sarjan osat, eikä siinä ollut uutta. Toivottavasti seuraavassa osassa päästään taas enemmän Takamäen pariin, vaikka hän sivurollissa kirjassa vilahtikin, niin ikävä oli lähellä tulla.
The next book in Takamäki series. This time, Takamäki himself is hardly in the book at all. The main characters are Suhonen, who has worked as an undercover cop, and his old childhood friend Salmela, who finds himself involved with a criminal motorcycle gang and not very voluntarily. Salmela starts to work as an informant for the police which might be a fairly risky endeavor. The beginning of the book was pretty slow, and I personally didn’t find a gang-related book as interesting as a “normal” murder case, but towards the end, the book turned out to be thrilling and exciting and well worth of a read.
340 pp.
No comments:
Post a Comment