John Williams vähäiseen tuotantoon kuuluva kirja. Pidin todella paljon Stonerista, joten aloitin tämän lukemisen oikeastaan vain tuolla perusteella. Tämä kirja on lännentarina ja siten varsin erilainen kuin Stoner, ja erittäin erilainen kuin tavallisesti lukemani teokset – viimeisin villin lännen romaani taitaa olla jokin esiteininä lukemani Viimeinen Mohikaani tai jokin muu vastaava.
Nuori mies matkaa villin lännen kaupunkiin haluten löytää oman paikkansa. Hänellä on kohtalaisen paljon rahaa matkassa, ja paikallinen asukas houkuttelee hänet puhvelinmetsästysmatkalle - hänellä on tiedossa paikka, jossa olisi valtava lauma puhveleita. Näiden nahoilla voisi rikastua, koska puhvelinnahkatakit ovat idässä kovin suosittuja. Sopivan porukan löytämisen jälkeen lähdetään matkalla. Matka on hidasta, koska mukana on härkien vetämä vankkurit saaliin kotiin tuomiseksi. Lauma löytyy lopulta eristyneestä solasta ja ryhmän metsästäjä alkaa ampua eläimiä. Hän päätyy jonkinlaiseen tappamisen vimmaan, eikä suostu lopettamaan ennen kuin on niin myöhäistä, että poistuminen on talven runsaan lumen vuoksi mahdotonta.
Kirja on hyvällä, jotenkin kuivan lakonisella tyylillä kirjoitettu kertoen miesten kasvamisesta tai ainakin muuttumisesta ihmisenä, nuoruuden katoamisesta ja luonnosta, mutta samalla tappamisen himosta ja innosta.
Mielestäni kirja ei ollut ollenkaan yhtä hyvä kuin Stoner - sitä olisi voinut jonkin verran hyvin tiivistää ja etenkin alkupuoli oli kovin hidas ja oikeastaan mitäänsanomaton. Ylivoimaisesti paras osa kirjaa oli matkalta paluun jälkeiset tapahtumat, jotka muodostivat vain vähäisen osan kokonaisuudesta, melkein niistä vaiheista olisi ollut ainesta kokonaiseen kirjaan, ne kohottivat oman arvion kolmesta tähdestä neljään.
A group of men go for a bison hunt for their fur. They find a giant herd of buffaloes and kill them all. The return doesn’t go as smoothly as planned, though.
This is a very different book than the Stoner by the same author. The writing is as good and laconic, but the subject matter took some time to get used to. As a whole, the book didn’t feel as good as Stoner, especially the first half felt more like a setup, and the really good part was the last 50 pages or so, which were the thing that made the book much better than it at first seemed to be.
334 pp.
No comments:
Post a Comment