Jättimäisen suosion saanut Islantiin sijoittuva, maassa asuvan suomalaisen kirjoittama dekkari. Hildur on pikkupaikkakunnan poliisi, joka vastaa paikallisesta “kadonneiden lasten yksiköstä” (Kun kyseessä muutamien tuhansien ihmisten, tai ehkä kymmenen tuhannen, asuttama alue, niin oikeastiko siellä katoaa lapsia niin usein, että tarvitaan oikein yksikkö tätä varten?). Hildurilla on oma trauma: hänen pienet sisaruksensa ovat kadonneet lapsina koulumatkalla jälkeäkään jättämättä. Pian tämän jälkeen hänen vanhempansa kuolivat auto-onnettomuudessa, hän itse on ollut tämän jälkeen tätinsä kasvattama. Hän työskentelee pikkuisen paikkakunnan poliisilaitoksella, jonne saapuu kesäharjoittelijaksi suomalainen poliisiopintojensa loppuvaiheessa oleva mies, Jacob, jolla on tietenkin omat traumansa; hänen norjalainen ex-vaimonsa yrittää eristää ja vieraannuttaa Jacobin pojan isästään.
Varsinaiset tapahtumat saavat alkunsa, kun lumivyöryn alle jääneestä mökistä löytyy kuollut mies. Tämä osoittautuu olleen kuollut jo ennen lumivyöryä, murhattu. Kuollut mies on poliisin tuttu, hänellä oli tapana houkutella karanneita teinejä kotiinsa ja ainakin paljastella itseään. Poliisilla ei ollut ollut mistään muusta näyttöä, joten vankilaan tätä ei oltu saatu. Miehen suusta löytyy vaaleita hiuksia.
Jo aikaisemmin oli kiero asianajaja jäänyt auton alle, hänet oli yliajettu omalla autollaan toistuvasti. Myös tämän suusta löytyi vaaleita hiuksia. Eikä hän jää viimeiseksi uhriksi.
Juoni oli aika tavanomainen dekkarijuoni, ja ihan kohtalaisen vetävä sinällään. Mitään erityisen poikkeuksellista siinä ei ollut, ja kielellisesti kirja ei ollut mitenkään erityisen hyvä, pikemmin päinvastoin, Kieli on melko yksinkertaista, lauseet lyhyitä ja välillä jäykähköjä, melkeinpä jotenkin käännetyn vaikutelman antavia. Matkailutietoa kirjassa myös annosteltiin aika raskaalla kädellä, kaikki Islantia koskevat asiat selitettiin aivan puhki ja kuvailtiin erittäin yksityiskohtaisesti. Kyllä niistä aika suuren osan olisi asiayhteydestä ymmärtänyt. Muutenkin vähän selittelevä vaikutelma tuli kirjasta. Mielenkiintoisena yksityiskohtana koko Islannissa ei kuulemma ole kuin yksi patologi. Taitaa melkoisen työllistetty kaveri - tämä korjattiin kyllä toisessa osassa sarjaa.
364 pp.
No comments:
Post a Comment