V.E. Schwab: Addie LaRuen näkymätön elämä (The Invisible Life of Addie LaRue)

 Addie on 1700-luvun alussa elävä nuori nainen, joka ei halua elämää, joka häntä odottaa: järjestettyä avioliittoa vanhemman kylän miehen kanssa, lapsien synnyttämistä ja lyhyttä raskasta elämää pienessä maalaiskylässä. Hän rukoilee vanhoja jumalia paetakseen kohtaloaan, mutta nämä eivät vastaa. Hääpäivänään hän karkaa metsään, rukoilee koko päivän, kunnes pimeys koittaa. Kylän vanha, vanhoja uskomuksia kunnioittava nainen oli visusti varoittanut häntä rukouksesta pimeällä, sillä pimeyden jumalien kanssa ei tule tehdä sopimuksia. Paikalle ilmaantuu komea vihreäsilmäinen mies, Luc, joka tekee tarjouksen: Addie saa elää vapaata elämää ilman, että häntä kukaan rajoittaa, ja nähdä kaiken, mitä hän ikinä haluaa. Mutta häntä ei tule kukaan ikinä muistamaan. Tämä kaikki sielua vastaan. Addie hyväksyy ehdot. Jo samana iltana hänet torjutaan kotona muukalaisena, jota kukaan kylässä ei ole nähnyt eikä kaivannut. Hän ei pysty myöskään jättämään mitään jälkiä itsestään. Kaikki, mitä hän piirtää tai luo, katoaa heti.  Alkuvuosikymmenet ovat raskaita ennen kuin Addie oppii luovimaan kirouksensa rajoissa, varastamaan, viettelemään, huijaamaan ja löytämään tyhjiä asuntoja asuttavakseen. Hänen elämänsä on yksinäistä, mutta hän oppii, että vaikutelmat ovat muistoja vahvempia, ja hän jättää jälkensä kymmenien taiteilijoiden teoksiin: vaikka hän itse ei voi luoda mitään, hän voi ohjailla ihmisiä, vaikka nämä eivät asiaa selvästi edes muista, vaan tulkitsevat taiteen aiheiden tulleen heille vaikkapa unessa tai muuten selittämättömästi. Vuosien mittaan hän tapaa Lucin heidän kohtaamisensa vuosipäivänä ja Luc kysyy, onko Addie jo valmis luopumaan elämästään - mutta hän ei ole, hän on aina uutta nähtävää ja koettavaa. Hän on niin elämänhaluinen, että jopa Luc itse vaikuttaa olevan asiasta vaikuttunut. 

Mutta eräänä päivänä Addie tapaa New Yorkissa nuoren antikvariaattia hoitavan miehen, joka muistaa hänet. Heille syntyy intohimoinen suhde, mutta miehellä on oma kirouksensa. 

Kirjassa on paljolti sama idea kuin Claire Northin ”The Sudden Appearance of Hope” -kirjassa. Tuossa kirjassa unohtamisesta huolimatta sankaritar pystyy jättämään jälkiä, eikä kirja keskittynyt romanssiin ja seurustelun vaikeuteen ja pitkään elämään, vaan oikeastaan enemmän muihin asioihin kuin sankarittaren muistijälkiä jättämättömyyteen, joten perusajatusta lukuun ottamatta eroja oli runsaasti. Tämä oli myös paremmin kirjoitettu, mutta vähemmän juonivetoinen, enemmän sankarin kokemuksiin ja romanssijuoneen pohjautuva. Kirja oli myös mielestäni hiukan paremmin kirjoitettu ja enemmän ajatuksia herättävä. Molemmat ovat kyllä erittäin hyviä ja mieleen jääviä teoksia.  

The book shares many of the same ideas as Claire North’s The Sudden Appearance of Hope. In that book, despite being forgotten, the heroine is still able to leave traces of her existence. It does not focus on romance, the difficulties of dating, or a long life, but rather on other matters than the heroine’s inability to leave a lasting impression on people’s memories. So, apart from the basic premise, the two books differ considerably.

This book was also better written, in my opinion, but less plot-driven, relying more on the protagonist’s experiences and the romantic storyline. I also found it slightly better written and more thought-provoking.

Both are nevertheless excellent and memorable works.

560 pp

Solvej Balle: Tilavuuden laskemisesta III (Om udregning af rumfang #3)

 Seuraava osa sarjassa, jossa Tara on jäänyt jumiin marraskuiseen tavalliseen päivään. Nyt hän on löytänyt muitakin ihmisiä, jotka ovat juuttuneet samaan päivään. Nämä elävät osittain omaa elämäänsä ja voivat viettää pitkäänkin muualla, kuten eronnut mies lapsensa luona USA:ssa eläen samaa hauskaa päivää hänen kanssaan yhä uudelleen. Useampi heistä muuttaa samaan taloon asumaan ja jossain määrin organisoituvat, yhdellä heistä kun on tavoitteena tehdä päivästä paras mahdollinen ja estää kaikki estettävissä olevat onnettomuudet. Tara käy puolisoaankin tapaamassa, mutta kokee kasvaneensa tästä jo eroon, kun aikaluupissa kulunut aika aletaan laskea vuosissa.  Tara miettii edelleen ajan olemusta ja historian merkitystä sekä elämän tarkoitusta, ja melko iso osa sivuista kuluu tähän pohdintaan. Hän kokee olevansa myös hirviö, joka tuhoaa varantoja, sillä ruoka, jota hän ja muut aikaluupissa olevat syövät, katoaa kaupoista. He yrittävät mahdollisuuksien mukaan käyttää poisheitettävää ruokaa – ihan tätä logiikkaa en ymmärrä. Tuskin puolen kymmentä ihmistä ruokaa maailmasta loppuun söisi edes kymmenissä vuosissa.  Kirja on pohdiskelevan filosofinen enemmän kuin tapahtumiin ja toimintaan keskittyvä.  

Kirja on melko vähäisistä tapahtumistaan huolimatta hyvin kiehtova ja samaa tasoa kuin sarjan aikaisemmat osat. 

The next book in the series in which Tara is stuck in an ordinary day in November. She has now discovered other people who are trapped in the same day. They lead lives of their own to some extent and can spend long periods elsewhere. For example, a divorced man lives with his child in the USA, experiencing the same fun-filled day with them over and over again.

Several of them move into the same house and organise themselves to some degree. One of them has made it his goal to make the day as good as possible and prevent any accidents that can be avoided. Tara also visits her spouse, but feels that she has already grown apart from him as the time spent in the time loop begins to be measured in years.

Tara continues to ponder the nature of time, the significance of history, and the meaning of life, and a fairly large portion of the book is devoted to these reflections. She also feels that she is a monster depleting the world's resources, since the food she and the others trapped in the time loop consume disappears from the shops. They try to use food that would otherwise be thrown away whenever possible, although I don't quite understand the logic behind this. Surely fewer than half a dozen people could hardly deplete the world's food supplies, even over several decades.

The book is more philosophical and contemplative than focused on events and action.

Despite the relatively few things that happen, the book is highly intriguing and just as good as the previous installments in the series.

174 pp