Sari Rainio, Juha Rautaheimo: Vainajat eivät vaikene

Uuden sarjan ensimmäinen osa. Rikosylikonstaapeli Ville Karila hälytetään päivystysvuorollaan tarkistamaan kotoa kuolleena löytynyt keski-ikäinen nainen. Nainen makaa upean, suuren ja kalliisti sisustetun asuntonsa lattialla rauhallisen näköisenä. Ihan kaikki ei näytä olevan kunnossa ja lopulta varmistuu persoonallisen oikeuslääkäri Viola Kaarion tekemässä ruumiinavauksessa, että nainen on kuristettu. Hän on ollut syrjäänvetäytyvä, ailahteleva ja oikukas, mutta rikas, ja hänen iäkäs isänsä on maan rikkaimpiin kuuluvia. Naisen elämä oli muuttunut parin vuoden aikana, koska hän oli alkanut ilmeisesti ensimmäistä kertaa elämässään vakavammin seurustelemaan miehen kanssa. Osapuilleen kaikki naisen tunteneet olivat täysin varmoja siitä, että kyseessä oli auervaara, naisia taloudellisesti hyväksikäyttävä huijari. Miestä vain ei löydy mistään - joten siinähän on ilmiselvä ehdokas syylliseksi. Ihan niin yksinkertainen tapaus ei (tietenkään) ole.  Tutkimus etenee hitaasti - kuten kirjakin. Kerronta on hyvin rauhallista eikä sivujuonia, esim. kalastusmatkoja tai hiukan Asperger-vaikutelman antavan Viola Kaarion ongelmia vältellä eikä tunnu olleen tarpeenkaan välttää. Henkilökuvaukset olivat kauttaaltaan herkullisia, hiukan ehkä liioittelun puolelle meneviä mutta silti nautittavia. Se mikä oli yllätys, oli se, kuinka kesken kirja jäi sekä murhajuonen, että henkilöiden keskinäisten suhteiden tasolla. Siinä määrin hyvä kirja tämä oli, että tässäkin odottaa seuraavaa osa ihan innolla - onneksi se ilmeisesti on tulossa jo tänä syksynä.  

The first part of a new series by new authors. A wealthy eccentric woman has been found dead. It turns out that she was strangled. Crime inspector Ville Karila is trying to find the perpetrator with the help of his police team and the criminal pathologist, Viola Kaario. It seems the woman was involved with a Casanova style of a charlatan who got his money by scamming wealthy late middle-aged women. Surely, he is guilty of the murder- especially as he seems to have disappeared. But the case turns out to be more complicated than that. Very entertaining book which was written in a leisurely style, and the events were not hurried. The near caricature-like personalities of the characters were well described and felt alive. The end of the book was left partly open, and I am looking forward to the next part.   

478 pp. 

She Who Became the Sun (The Radiant Emperor #1) by Shelley Parker-Chan

 The next Hugo nominee. The story is set in an alternative version of ancient China during the end of Mongol rule. The protagonist of the book, Zhu, is a daughter of an impoverished family which doesn’t have enough food. After visiting a fortune teller her brother was promised to have a glorious future filled with greatness. She was promised to have no future at all. During a famine, some bandits come to her home and try to torture her father for hidden food. It turns out that there is no food - hidden or not. Her father and her brother are killed though. So she decides to take her brother's destiny to herself, starting by going to the monastery he was supposed to go to. She gets to the monastery through sheer perseverance and manages to keep her gender hidden. She makes friends and copes pretty well, but keeping her secret isn’t always easy and sometimes demands ruthless acts.

The second story in the book is about military officers of the Mongol army. A prince has offered a commanding role to a eunuch. He has been criticized for that, but the eunuch seems to be an extremely efficient (and ruthless) leader. Also, the prince might have some feelings toward the eunuch, but the eunuch might have his own agenda. The political situation isn't simple and there is a lot of scheming.

Eventually, the stories start to cross. When Zhu is just going to be appointed as an official monk, the monastery is raided and destroyed by the Mongols. After some events, she ends up working with rebel forces who try to defeat Mongol rule, with great success. By trusting her legacy (she believes she got her brother's legacy after she took over his name) and being ready to do almost anything for it, it starts to seem that she is certainly bound for glory.

I wasn’t really looking forward to the book, as it belongs to a subgenre I am not a great fan of. But I was very pleasantly surprised after the first part. When the emphasis transferred to political scheming among the Mongols, the pace of the book seemed to sag for a while. However, towards the end the book very much regained its momentum and turned out to be a very pleasant surprise. The main heroine/hero (who is very much non-binary) was a captivating person with more than just shades of grey. The writing was very good and the plot was imaginative.   

416 pp.

Kati Hiekkapelto: Kolibri (Anna Fekete #1)

 

Itselle uuden sarjan ensimmäinen kirja, joka on kuunneltu äänikirjana automatkoilla. Anna Fekete aloittaa Oulussa rikostutkijana. Hän on Jugoslavian unkarilainen, joka on tullut lapsena Suomeen pakolaisena. Hän on pitkälti suomalaistunut, osaa mm. puhua suomea käytännössä täydellisesti ja ilman mitään vieraita korotuksia. Toisaalta hän kokee jonkinasteista juurettomuutta, on hiukan kahden maan välissä, mutta vähemmän kuitenkin kuin alkoholisoitunut/alkoholisoitumassa olevan veljensä, joka ryyppäämisen välillä pyörii jugomafian liepeillä. Annan ensimmäinen työpäivä alkaa heti kiireisenä, käsiteltäväksi tulee parikin tapausta: mahdollisesti kunniaväkivallan uhriksi joutumassa oleva teini-ikäinen kurdityttö ja melkein päättömäksi haulikolla ammuttu nuori lenkillä ollut nainen. Kurditytön kanssa on hiukan epäselvää, onko jotain tapahtunut, koska tyttö itse väittää soittaneensa hätäpuhelun painajaisunen jälkeen. Rikostutkijat eivät tätä selitystä oikein usko. Tapetun naisen tapauksessa johtolankoja aluksi näyttää olevan niukasti, mutta kun osoittautuu, että tytön poikaystävä harrastaa metsästystä ja on kadonnut kotoaan ilman, että kukaan tietää missä hän on, tapaus alkaa näyttää yksinkertaiselta. Mutta sellaiseksi se ei todellakaan osoittaudu, etenkin kun kuolema ei jää ainoaksi.  Annalla on omat ongelmansa sopeutua työyhteisöön, eikä hänen työparinsa, pahasti viinaanmenevä ja rasitissävyisesti ajatteleva myöhäiskeski-ikäinen mies sopeutumisessa varsinaisesti asiaa helpommaksi tee. 

Pätevä avaus uudelle sarjalle. Kielellisesti kirja oli hienoa tekstiä ja aika erilainen aikaisempaan kuuntelemaamme Jarkko Sipilän kirjaan, joka kieli on kuivakkaan kliinistä. Myös juoni oli mielenkiintoinen ja sopivan mutkikas, vaikka loppuratkaisu hiukan taivaalta tipahtikin. Pakolaisten ja ulkomaaperäisten elämästä kirja sisälsi hyvää kommentointia. Mielellään tätä kuunteli ja itse asiassa seuraava osa on jo äänikirjana ostettu. 

The first part of a series. Anna Fekete arrived as a refugee in Finland as a child. She speaks perfect Finnish with no accent. In spite of that, she has had some problems with adjusting – she feels that she falls between two different cultures. She starts her first day as a criminal investigator at the police department of a largish city. Her working partners seem nice, except for one middle-aged overweight man with a pretty apparent alcohol problem who seems to have some pretty racist attitudes. And guess who is going to be Anna’s partner? On her first day, there are two new cases: a young Kurdish girl who might be a target of honor violence and a young woman who has been practically decapitated by a shotgun blast while running on a forest track. Both cases turn out to be harder than they seem and need diligent work before they are solved. A nice and well-written book with some fairly serious social commentary. The description of people and their lives and thoughts is lively and easy to believe. The only downside was the ending which was a bit unpredictable. I have already bought the second part, though…

378 pp. 

Nimeni on Lucy Barton (Amgash #1) by Elizabeth Strout (My Name Is Lucy Barton)

 Tuleva (?) kirjailija on sairastunut komplisoituneeseen umpisuolentulehdukseen ja joutuu viettämään viikkoja sairaalassa. Hänen aviopuolisonsa, joka ei kovin usein ehdi häntä tapaamaan työnsä ja kahden pienen lapsen hoitamisen vuoksi, on pyytänyt naisen äidin käymään. Naisella ja hänen äidillään ei ole ollut käytännössä mitään yhteyksiä vuosiin, mutta äiti tulee sairaalaan ja istuu tyttärensä vuoteen vieressä. He eivät ole juuri koskaan keskenään keskustelleet mistään, mutta nyt juuri muuta ei ole tehtävää. Heidän keskinäiset keskustelunsa kostuvat juoruilusta tuttujen ja entisten naapureiden enemmän tai vähemmän kurjista kohtalaista, mutta samalla ilmeisen kurjaa ja hyvin köyhää kotielämää sivutaan aina välillä hiukan - lisäksi Lucy muistelee mennyttä ilmeisesti samalla torjuen osan asioita mielestään. Tärkeämpää taitaa olla se mistä ei puhuttu kuin se mistä puhuttiin. Lucy samalla miettii omaa elämäänsä, suhdetta mieheensä ja kirjoituskurssia, johon hän oli ottanut osaa ja jolla oli opettanut naiskirjailija, joka oli ollut Lucyn esikuvana. 

Kirja oli lyhyt, oikeastaan pienoisromaanin mittainen. Se joka tapauksessa onnistuu pakkaamaan todella paljon asiaa vähäiseen sivumäärään, vaikka varsinaisesti siinä ei juuri kovin paljoa tapahtumia ole. Elisabeth Strout onnistuu taas kerran pakkaamaan paljon pieneen tilaan ja kaikki kauniilla ja samalla helppolukuisella kielellä. Todennäköisesti tässä on omalta osaltaan kiittäminen kirjan kääntäjää, joka on onnistunut hienosti tuottamaan kaunista ja sujuvaa kieltä.

A concise and very well-written book about the relationship between a mother and a daughter. The daughter is in a hospital, and the mother arrives to keep her company. They haven’t had much contact for years, and they discuss their past - mainly through other people, such as neighbors and friends. They were very poor and life hadn’t been easy. Even more important are things they don’t discuss but are only referenced by short excerpts and when the woman reminisces about the past, as well as things that are not mentioned at all. An excellent book.

164 pp 

Hit or Myth (Myth Adventures #4) by Robert Lynn Asprin

Magician apprentice Skeet has more adventures. This time, his teacher, Aahz, is forced to leave the dimension where they have lived for a while due to family matters, so he is left to manage things alone. The King asks for his help - he has some pressing matters to do and needs Skeet to impersonate him for a few days. Well, it would be nice to be a king for a while. At first, being a king is both interesting and boring while solving quarrels between people, but then the future queen arrives. Apparently, there was an agreement between two nations about the sovereigns marrying each other. The future bride is a bit frightening and, according to rumors, a few suitors have met an untimely death so it starts to appear that the king had a very good reason to disappear at just this time... ..and there is no trace of him anywhere. That is a slight problem and troubles don’t get less when a criminal organization demands compensation for some events in the earlier books. Eventually, everything naturally works out and Skeet and  Aahz (who are reunited by the end of the book) get paid by two different parties doing opposite things which cancel each other out - meaning they are doing nothing. Another fine and fairly funny part of the series. 

208 pp. 

Torgny Lindgren: Taiteilija Klingsor (Klingsor)

Erikoinen kirja erikoisesta taiteilijasta. Klingsor sai taiteellisen herätyksen löydettyään metsästä esi-isänsä sinne unohtaman hiukan vinon juomalasin. Loppuelämänsä hän maalasi käytännössä vain erilaisia (tai samanlaisia) variaatioita tuosta lasista. Kirja on eräänlainen elämäkerta hänestä. Ainakin elämäkerran kirjoittajien mielestä ja heidän mukaansa hän on maailmankuulu taiteilija, vaikka hän ei pitänyt kuin yhden näyttelyn maaseudulla, eikä häneltä jäänyt jälkeen montaakaan tunnettua teosta. Klingsor oleskeli mm.  kunnon taiteilijatyyliin Pariisissa, tosin hän ei siellä taiteilijoita tavannut vaan vain vetelehti taidekoulujen edessä kadulla saaden vaikutteita hiukan ikkunoista vilkuillen. Hän myös väitti käyneensä pääkaupungissa taidekoulussa, tosin kukaan sieltä häntä ei muista tavanneensa. 

Klingsorista tulee aika Asperger tyyppinen vaikutelma – tunteiden käsittelyssä on ongelmia, eikä edes puolison kuolema häntä suuremmin liikuta, kun on uusi variaatio asetelmamaalauksesta kesken. Sitä, miksi hän suurena taiteilijana pidetään, ei tule ilmi kirjasta. 

Kirja oli aika omituinen ja oli hiukan vaikea hahmottaa mikä sen tarkoitus oli. Toisaalta siinä oli ilkikurinen sävy, toisaalta Klingsoria, joka ei ihan täysin tuntunut aina kartalla olevan huolimatta kovista pyrkimyksistä elää täysipainoista ”taiteilijaelämää” kävi jopa välillä sääli. Vai oliko kirja tarkoitettu jonkinlaiseksi elämäkertojen parodiaksi? Varsin erikoinen kirja varsin erikoisesta persoonallisuudesta kyseessä kumminkin oli. 

This is an unusual pseudo biography of an imaginary painter who always painted variations of more or less the same still life. He lives an artist’s life, and even spends time in Paris, but doesn’t meet any other artists as he spends most of his time on the streets near art schools. His behavior is more or less autistic, but somehow, he is supposed to have international fame, though only few of his paintings remain in existence. A strange book – an ironic take on artist biographies? Or something else? I really don’t know.  

194 pp. 

Seinää vasten (Takamäki #8) by Jarkko Sipilä

Pitkästä aikaa oli luettavana (tai kuunneltavana) Kari Takamäki-sarjan kirja. Keskisarjan konna löytyy vanhasta varastosta ammuttuna teloitustyyliin. Atari-ryhmän poliisi Suhonen oli saanut vinkkimieheltään (joka itseasiassa oli enemmän tai vähemmän narutettu hävittämään ruumis) vinkin teosta, ja soluttautuu alamaailmaan lahtelaisena pikkurikollisena Suikkasena. Soluttautumisessa hän joutuu menemään jo vähän pidemmälle kuin lain harmaalle alueelle, mutta lopulta onnistuu asiassaan hyvillä tuloksilla – tosin joutuen moottoripyöräjengin tappolistalle samalla. Kovin isoja yllätyksiä kirjassa ei ole, se mikä näytti rikollisten keskinäiseltä välien selvittelyltä myös oli sellaista.

Kuten aikaisemmatkin osat kirja on aika kliinistä poliisityön kuvausta ilman, että poliisin henkilöön tai perhe-elämään otetaan oikeastaan lainkaan kantaa. Mielestäni teos jäi sarjassaan keskitason alapuolelle, mitään erityisen kummallista tai poikkeuksellista siinä ei ollut – tosin ei varmaan aina kaikessa tarvitse ollakaan.

Police inspector Takamäki is trying to find out who killed a middle-level criminal at an abandoned warehouse. An experienced undercover cop infiltrates criminal organizations and finds out the culprit. He is forced to work in a grey zone, between legal and illegal activities – and ends up on the kill list of a motorcycle gang who is aware that he is a cop. As usual, the book consists of a rather clinical description of police work, and the interpersonal conflicts and the family life of the police personnel are mostly ignored. This book felt fairly ordinary and was a below average installation in the series.  

300 pp. 

My Hugo award votes 2022. Part 1 - short stories

This year’s short stories were all, at least, pretty good, with only two below-average tales. The average quality seemed better than last year's, with only one clearly political story. The choice of the best one wasn’t very easy as there were two clear contenders. For last place, there were also two contenders. Both choices were pretty easy after some thought.   

“Mr. Death”, by Alix E. Harrow

A reaper (someone who helps dying people at their last moments, calming them and eventually guiding them past the final river) gets a hard and demanding task. His next "client" is a two-year-old boy who will die from an undiagnosed heart problem in his sleep. There are personal reasons why this is especially hard. A well-written, excellent, and moving story—the first I read, and I am almost sure it will be my top choice.

“Proof by Induction”, by José Pablo Iriarte 

The essence of a person can be captured at the moment of death as a "coda". That capture has the memories and personality of the person but can’t change or make any new memories. A mathematician, who is the son of a mathematician, continues his father's work on an important mathematical proof. As coda can’t create memories, the work isn’t easy and takes time. And the son seems to expect something more—something his father, who wasn’t very emotionally open when he was alive and was even less so (and not capable of changing) when dead, can’t give. But perhaps someone else can change. A good, moving, bittersweet story. 

“Where Oaken Hearts Do Gather”, by Sarah Pinsker 

A very popular ballad (which has been recorded by practically all artists at least once in different versions) is discussed on some sort of bulletin board in minute detail. The people having the discussion believe that there might be some sort of real events behind the story in the ballad. They make many detailed assumptions about the story. Some of these are plausible, some not. But at least one scholar, who has tried to find where the ballad takes place, has mysteriously disappeared… A story that is made up mostly from postings on a bulletin board. A good and interesting tale even with some horror vibes at the end.  

“The Sin of America”, by Catherynne M. Valente 

A woman sits at a diner, watches bad news on TV, and eats. She is eating away the sins of America—somehow. Nice writing, but nothing happens except her wallowing in the bad news and the injustice of it all. The story goes for mood and allegory but is very, very boring.

“Tangles”, by Seanan McGuire 

The story is Magic the Gathering game fanfiction. A mage helps a dryad who has lost her tree in a wood filled with threats. They cooperate, use their magic, and eventually, the dryad is saved. There is no real background to the world, the characters, or the magic. The story is just a pretty but generic scene and doesn’t really work for someone with no knowledge of the game. I really wonder why this was nominated.

“Unknown Number”, by Blue Neustifter

A series of text messages. A trans woman gets messages from someone from an alternative universe who claims to be her. The two characters have made some very different choices in life. The person who is breaking the laws of physics hasn’t made the gender change and has been more or less unhappy. He wants to know if being "a she" has made life better. It has. The story is in an unusual and interesting format and is pretty good, but by necessity, it is just a glimpse of the greater tale. 

My voting order will be:

1. “Mr. Death”, by Alix E. Harrow

2. “Where Oaken Hearts Do Gather”, by Sarah Pinsker

3. “Proof by Induction”, by José Pablo Iriarte

4. “Unknown Number”, by Blue Neustifter

5. “The Sin of America”, by Catherynne M. Valente

6. “Tangles”, by Seanan McGuire