Last year’s Finlandia award winner. A lonely middle-aged woman starts to pretend to be taking opinion polls and goes from door to door asking inane questions. The book is written in a stream-of-consciousness style with a lot of made up words and extremely long sentences. Being inside a mind of a very stupid and irritating person soon gets pretty tiring.
Tämän vuoden Finlandia palkinnon voittaja. Jo toinen kerta peräkkäin, kun lähinnä tajunnanvirraksi luokiteltava romaani voittaa. Viime vuonna Uunissa kerronnan hitaus toimi oikeastaan tehokeinona. Tämä kirja tuntui osapuilleen yhtä vauhdikkaalta. Kirjan ”sankari” on Irma, keski-ikäinen luuseri, joka saa jostain päähänsä esittää mielipidekyselyiden tekijää saadakseen kontakteja tuntemattomiin henkilöihin. Vähitellen tämä kontaktinhaku alkaa muistuttaa enemmänkin vainoamista.
Kirja on kirjoitettu kokonaan erittäin omaperäisellä tajunnanvirtatekniikalla, ja se on selvästi luovan ja taitavan kirjoittajan tuotosta. Mukan on värikkäitä onomapoeettisia ja muuten erikoisia keksittyjä sanoja. Eri asia onko koko ajan vastenmielisemmäksi muuttuvan, tyhmän henkilön, tajunnanvirran seuraaminen mitenkään kiinnostavaa. Kaikkeen kuluu kappalekaupalla yhtenä pötkönä kirjoitettua tekstimassaa, jopa dialogi on pääosin yhteen kirjoitettua tajunnanvirtana. Varsinaisia tapahtumia kirjassa on kovin vähän, ja pääosa niistäkin on lähinnä voimakasta myötähäpeää aiheuttavia. Kielellisesti kirja on luova, mutta kyllä tästä ”keisarin uudet vaatteet” fiilikset päällimmäisiksi jäivät. Tosin tämä ei ehkä minun kirjani kyllä muutenkaan ole, sillä minulle lukiessa juoni on kieliasua tärkeämpi. Tietysti on tärkeää, että kirja on hyvin kirjoitettu, mutta hyvän juonen vuoksi olen valmis antamaan aika paljon anteeksi, kun taas hyvä pelkkä hyvä kieliasu ilman juonta ei oikein riitä.
339 s.
No comments:
Post a Comment