A Kay Scarpetta novel. Pretty bad. Has Patricia Cornwell’s writing really decayed this much, or has she drafted a ghost writer for this book? I really, really liked the first books of the series, but then the quality seemed to decay. There might be a few parts of series I haven’t read before this one, but this book was almost unreadable. The plot was confused and all characters were extremely unpleasant and annoying. It is hard to say anything about the quality of writing as the translation to Finnish was the worst I have ever seen. There were about five to six translation errors on first two paragraphs alone. Horrible.
Olen lukenut kaikki alkupään Scarpetta-kirjat ja pidin niistä kovastikin. Vähitellen sekä kirjojen juoni, että käännöksien taso tuntuivat rapautuvan pahan kerran ja sarjan kirjojen lukeminen jäi. Tämän kirjan olin ostanut jostain alesta jo vuosia sitten, ja ajattelin kokeilla onko mitään muutosta tasossa tapahtunut. Kirja tai pari taitaa olla jäänyt väliin siitä mitä aikaisimmin olin lukenut. Ja muutosta oli kyllä tapahtunut: laskua romahdusmaisesti jo valmiiksi matalalta tasolta vielä alemmas. En oikein edes ymmärrä mitä on tapahtunut. Joko Patricia Cornwell on kaupannut sarjan oikeudet jollekulle nimettömälle haamukirjoittajalle, tai sitten hän on täysin kyllästynyt hahmoihinsa ja kirjoittanut tämän kirjan puhtaasti raha mielessään. Myös käännös antaa vasemmalla kädellä tehdyn vaikutelman. Itse asiassa en heti muista surkeammin käännettyä kirjaa ikinä lukeneeni. Kieli vaikutti kovin jäykältä, ja latasin Amazonin esikatselu-toiminnon kautta englanniksi ensimmäisen luvun katseltavaksi. Jo kahdessa ensimmäisessä kappaleessa oli ainakin puolenkymmentä käännösvirhettä. Kirjassa riitti myös tämän tapaisia lukiessa pahasti silmää riipovia lauseita:
”Patja ei ollut kovin iso, ja hänen kätensä ja jalkansa roikkuivat reunan yli samalla tavoin kuin hänen meloessaan käsillään aallokossa, ja sen päällä hän nukkui olohuoneessa äidin nukuessa (sic) makuuhuoneessa lukitun oven takana. ”
Myös lääketieteellisissä termeissä oli virheitä. Olisi luullut että sanakirjojenkin valmistamiseen osallistunut kääntäjä tietäisi, että sudden infant death on suomeksi kätkytkuolema eikä ”äkillisesti kuollut imeväinen”. Toisaalta tässä kirjassa ei niitä lääketieteellisiä termejä juuri ole. Kirjan juoni on aika kokoon kyhätyn tuntuinen. Scarpetta on kutsuttu tutkimaan nuoren tytön kuolemaa, joitain vuosia sen jälkeen kun hän oli saanut potkut entisestä työstään. Hänen seuraajakseen on luonnollisesti palkattu täysin kykenemätön henkilö, jolla ei juuri edes ole kokemusta oikeuslääketieteestä ja Scarpetan aikaisemmin viimeisen päälle johtama tutkimuslaitos on joutunut hunningolle. Kun teinitytön kuoleman tutkimukset eivät edisty Scarpetta kutsutaan avustamaan. Tosin vaikka hänet on erikseen paikalle kutsuttu, kukaan ei ole erityisen innokas häntä kuitenkaan auttamaan. Samaan aikaan Scarpetan sukulaistytöllä on omat ongelmansa. Suurin osa kirjasta kuluu yleiseen murehtimiseen, ja nykyisen asioiden hoidon laadun valittamiseen. Varsinainen murhajuoni kelataan kasaan erittäin nopeasti kirjan lopussa. Ja minkä ihmeen vuoksi jokaisella osavaltion murhamiehellä on jotain henkilökohtaista juuri Scapettaa vastaan? Toinen iso ongelma on joka ikisen kirjan henkilön varsin valtava vastenmielisyys ja yleinen ärsyttävyys, Scarpetta itse mukaan lukien. Kokonaisuutena arvioiden tämä on kyllä yksi surkeimmista kirjoista joita viime vuosina olen lukenut. Kaikki tasot – henkilökuvaus, juoni, kirjallinen laatu ja etenkin käännös pettivät pahasti. Kirja on kyllä mitä selkeimmin sekä kirjoitettu että käännetty vain taloudellisista syistä.
379 s.
No comments:
Post a Comment