A classic I have read a few times, but it has been at least thirty years since the last time. The book was even better I remembered.
Siitä kun edellisen kerran luin tämän kirjan on kulunut varmasti kolmisenkymmentä vuotta. Kirja tuli vastaan Finnconin myyntitiskillä nykyään keräilykirjaksi luokiteltavalle kirjalle kohtuullisella hinnalla, joten piti ottaa talteen. Aikomuksenani ei ollut kirjaa heti lukea, mutta Illalla asunnolla yksin ollessa aloin kirjaa selailla ja melkein samoin tein tuli luettua ensimmäiset 70 sivua. Kirja oli jopa parempi kuin muistinkaan, ja aikaisemmin tylsähköiksi kokemani psykiatrijaksotkin tuntuivat toimivan nyt huomattavasti paremmin. Kirjahan kertoo takautumina Robinette Broadheadista, joka on rikastunut tuntemattomien alieneiden aluksella suorittamallaan tutkimusmatkalla. Matkalle hän on lähtenyt Tukikohdasta, joka sijaitsee ontoksi kaiverretulla asteroidilla, jonne on jäänyt tyhjien käytävien lisäksi runsas määrä toimintakykyisiä avaruusaluksia. Ongelmana vain on, että kukaan ei osa aluksia ohjata. Nappia painamalla aluksella pääsee jonnekin, ja jos on hyvä onni, nappia painamalla alus palaa takaisin. Jos on aivan erikoisen hyvä onni, aluksen määränä olleessa kohteessa on jotain arvokasta. Robinette on siis kuulunut näihin onnistuviin palaajiin, mutta jotain hänen viimeisellä retkellään on mennyt pieleen, sillä rikastuneena hän tarvitsee intensiivistä psykoterapiaa syyllisyydentunteidensa hallintaan. Kirjassa nämä tietokoneohjelman vetämät psykoterapiajaksot ja kertomus Tukikohdan tapahtumista vuorottelevat. Mukavana todentuntua antavana piirteenä kirjassa ovat satunnaiset, mm. tukikohdan elämään liittyvät irralliset raportit tai mainokset, joita tekstin lomassa on. Kirja on aikoinaan voittanut Hugo-palkinnon, ja on selvästi parhaimmistoa palkinnon voittajista.
336 s.
No comments:
Post a Comment