This is probably my favorite book ever. Tells a story of a man unstuck in time while commenting on war, human condition, philosophy and almost everything. Well worth of re-read after 20 years.
Tämä on ehkä suosikkikirjani kautta aikojen. Edellisestä lukukerrasta oli jo kulunut varmaan 20 vuotta, joten ihan tarkkaan tapahtumat eivät ihan kaikki mielessä olleet, mutta pääkohdat luonnollisesti kyllä. Itse asiassa muistin, että kirjassa olisi ollut enemmänkin tapahtumia kuin siinä oikeasti oli, todennäköisesti Vonnegutin muut teokset olivat hiukan sekoittuneet tähän. Kirjahan kertoo epälineaarisesti miehestä, joka koki toisen maailmansodan aikana sotavankina Dresdenin kaupungin pommituksen (kuten Vonnegut itsekin). Mies joutui myöhemmin avaruusolioiden sieppaamaksi ja eli eläintarhassa heidän katseltavanaan. Kyseiset alienit näkevät ajan kokonaisuutena ja viettävät aikaansa lähinnä elämänsä hyvissä hetkissä. Jouduttuaan pahaan onnettomuuteen ja saatuaan aivovamman mies päättää kertoa kokemuksistaan maailmalle omaksuen saman filosofian ja alkoi pudota ajassa elämänsä tapahtumasta toiseen. Koko kirja kerrotaan lyhyinä parin kappaleen välähdyksinä miehen koko elämän varrelta ja ne voisi teoriassa lukea missä järjestyksessä hyvänsä - käytännössä palat tietenkin muodostavat loistavan kokonaisuuden juuri siinä järjestyksessä kuin ne ovat. Kirjan pääteemana voinee pitää sodan turhuutta ja elämän hyvistä hetkistä nauttimista. Teos on Vonnegutin pääteos, johon suuri osa hänen muista kirjoistaan liittyy tavalla tai toisella; kirjan ohimennen mainitut sivuhenkilöt ovat myöhempien kirjojen päähenkilöitä. Rakenteellisesti kirja on erittäin omaperäinen ja todella miellyttävä ja mieltä kiehtova lukuelämys.
189 s.
No comments:
Post a Comment