Thursday, July 30, 2015
Gillian Flynn: Paha paikka
Very fast moving and readable thriller. Practically all characters were irritating and unpleasant and were supposed to be like that. A good book, but some slight tightening might have made it even better.
Pidin saman kirjailijan Kiltti tyttö- kirjasta ja kun tämä kirja sattui vastaan niin pitihän se lukea – eikä se ollut huono, vaikutti ehkä jopa hiukan paremmalta kuin Kiltti Tyttö.
Libby Dayn perhe murhattiin kun hän oli seitsemän. Hänen veljensä tuomittiin elinkautiseen vankeuteen teoista, pitkälti Libbyn todistuksen perusteella. Tapahtumasta on kulunut 25 vuotta ja Libbyn aikoinaan lahjoituksina saamat rahat alkavat olla lopussa. Häneen ottaa yhteyttä erikoisia murhatapauksia harrastava ryhmä, joka tarjoaa rahaa siitä, että Libby alkaa selvittää neljännesvuosisadan takaisia tapahtumia. Pahassa rahapulassa Libby suostuu ehdotukseen. Vuorotahtia näiden nykyaikaan sijoittuvien tapahtumien kanssa kirjassa kuvataan murhia edeltäneitä tapahtumia neljännesvuosisata sitten. Oikeat tapahtumat ja Libbyn selvitystyö lomittuvat sopivasti toisiinsa. Vähitellen salaisuudet paljastuvat ja niitä onkin enemmän mitä Libby saattoi ajatella.
Tässäkin kirjassa oikeastaan kaikki henkilöhahmot olivat ainakin jossain määrin epämiellyttäviä. Toisaalta kirjan alun kuvaus pahasti mieleltään järkkyneestä naisesta, joka ei itse tunnista käytännössä lainkaan oireitaan on varsin hienoa ja muutenkin hahmot ovat hyvin kuvattuja ja onnistuneita – ärsyttävyys on täysin tarkoituksellista. Myös päähenkilön vähittäinen toipuminen asioiden selvitessä on mielestäni hyvin kuvattua ja hänen ärsyttävyytensä vähenee huomattavasti kirjan kuluessa. Juonellisesti ja kielellisesti kirja on varsin hyvä, ehkä pieni tiivistäminen puolestavälistä olisi ollut paikallaan. Yksi asia kyllä hiukan ihmetyttää: mitä Gillian Flynnillä on psykologeja vastaan? Kiltissä tytössä psykologivanhemmat olivat kasvattaneet tyttärensä hieman omituisesti; tässä kirjassa psykologit manipuloivat lapsille valemuistoja. Ja toinen asia: aika synkkiä naishahmoja näissä kirjoissa on – harvoin samanlaisia missään kirjallisuudessa on vastaan tullut.
381 s.
Tunnisteet:
non-sf book review
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment