Annika Bengtzon is a criminal reporter in a Swedish tabloid. This book continues the story straight from the previous one. Her house has burned down, she has separated from her husband and everything seems to be shaken down. She is suspected from arson, as at first there doesn’t seem to any other way the fire might have started. Being a suspect draws her to examine a case where a policewoman is suspected of killing her husband and child. She was found behind a locked door in a very distraught mental state with a gun and a dead husband. Certainly she did it, didn’t she? Very smoothly written book, which was easy and fast to read. Plot had a few holes, but I didn’t notice them while I was reading. At least Annika found the culprit by real work and not by a freak accident like in some books of the series.
Kesän myötä pitää lukea kesädekkareita muutama. Aika pitkään aikaan en ollutkaan lukenut, johtuen lähinnä siitä, että sarjan seuraavaa kirjaa ei ollut sattunut vastaan soivasti tulemaan.
Kirja jatkuu aika suoraan siitä, mihin edellinen loppui. Annika Bengtzonin talo on palanut ja mies jättänyt. Ihan tarkkaan tapahtumien yksityiskohdat eivät enää olleet useamman vuoden takaa mielessä, mutta viime kädessä se ei haitannut, sen verran selvennystä aikaisempiin tapahtumiin kirjan kuluessa saatiin. Kirjan varsinainen rikosjuoni kertoo entisestä naisesta, jota syytetään poliisimiehensä ja lapsensa murhasta. Nainen löytyy sekavassa tilassa kotoaan, hänen miehensä on ammuttu ja hänen lapsensa on kadonnut. Hän on ilmiselvästi syyllinen, vai onko? Annika itseään epäillään kotinsa polttamisesta ja osittain kompensaationa hän haluaa uskoa toisen naisen syyttömyyteen.
Kirja oli mukaansatempaava ja kiinnostava, vaikka suurin osa henkilöhahmoista olikin ärsyttäviä tavalla tai toisella, päähenkilö mukaan lukien. Juoni toimi varsin sujuvasti, vaikka siinä olikin kyllä muutama suureko aukko, jotka huomasi vasta jälkikäteen. Miten murhaaja saattoi olla varma, että kukaan ei rappukäytävässä tai muualla nähnyt häntä? Miten hän saattoi tietää, että tapetun poliisin vaimo – itsekin poliisi – lamautuisi täysin toimintakyvyttömäksi ja menisi käytännössä psykoosiin? Juonen kannalta kyseessä ovat ehkä kuitenkin helpot ratkaisut, jotka eivät oikeasti ehkä olisi ihan toimineet. Hyvää oli se, että nyt rikosjuonen ratkeaminen tuntui tapahtuvan aika loogisesti ja oikean työskentelyn ja selvittelyn ansiosta, eikä vain onnellisten yhteensattumien tuloksena kuten joissain aikaisemmissa kirjoissa.
Hyvä, sarjansa keskitason yläpuolella oleva teos, joka oli hyvin lukemisen arvoinen.
413 s.
No comments:
Post a Comment