Tuesday, October 20, 2015
Haruki Murakami: Kafka rannalla (Kafka on the Shore)
A wonderful book, one of the best I have read. A fable like mystical tale with delightful characters which will stay in mind for a long time.
Kafka on 15-vuotias poika, joka karkaa kotoaan. Kafka ei oikeastaan ole hänen oikea nimensä, vaan hän on itse sen valinnut, koska halusi jättää taakseen vanhan nimensä lähtiessään kotoaan ja jättäessään taakseen vanhan elämänsä jonka haluaa unohtaa. Hänen isänsä on aina ollut etäinen, eikä ole oikeastaan ollut pojan elämässä läsnä koskaan. Kafka epäilee, että isältä tulee kestämään päiviä ennen kuin tämä edes huomaa pojan kadonneen. Kafkan äiti on lähtenyt kotoa jo vuosia sitten vieden adoptoidun isosiskon mukanaan. Kafkan yhtenä haaveena ja tavoitteena karkumatkallaan on löytää perheensä, tosin tavoite on vaikea kun hänellä ei äidistä ja isosiskosta ole kuin muutama hämärä muistikuva. Kafkan karkumatkan kanssa vuoroluvuin seurataan vanhaa miestä, joka on lapsena kummallisissa oloissa sairastunut ja parannuttuaan on menettänyt muistinsa. Hän on jäänyt heikkolahjaiseksi eikä enää koskaan oppinut uudelleen lukemaan, mutta sitä vastoin osaa puhua kissojen kanssa ja tienaa vähän ylimääräistä etsimällä karanneita kissoja. Näissä kahdessa tarinassa ei aluksi tunnu olevan mitään yhteistä, lukuun ottamatta pieniä aivan sattumankaltaisia yksittäiseen sanaan tai sattumaan pohjautuvia viittauksia. Vähitellen tarinat lähestyvät toisiaan enemmän ja enemmän ja tapahtumat muuttuvat kummallisemmiksi.
Kirjan tunnelma on koko ajan selittämätön, unen kaltainen, mutta se on kuitenkin selkeällä ja luettavalla kielellä kirjoitettu. Kaikki henkilöhahmot ovat koskettavasti ja persoonallisesti kuvattuja ja mieleen pitkäksi aikaa jääviä.
Kirjan voi luonnehtia olevan surrealistista realismia – ainakin jos sellaista näennäisesti mahdotonta kirjallisuuslajia ylipäätään voi olla olemassa, niin tämä kirja on sellaista. Kirja on täynnä viitteitä, joita kaikkia ei varmastikaan edes huomannut, mutta kirjallisuus, taide ja musiikki ovat antavat vahvan leimansa kaikkeen mitä tapahtuu. Myyteillä, sekä vanhoilla Kreikkalaisilla tarinoilla – etenkin Oidipus myytillä - sekä japanilaisella kansanperinteellä kaikilla on oma tärkeä osa kertomuksesta.
Kirjassa kaikki ei saanut selitystään, mutta kaikkea ei tarvitse selittää. Kirjailija on haastattelussa sanonut, että kirjan sisältää arvoituksia arvoituksien sisällä ja sen ymmärtäminen vaatisi useamman lukukerran. Harvoin luen kirjoja uudelleen nopealla aikataululla, mutta tämä voisi olla poikkeus. Loistava teos, kuuluu parhaimmistoon mitä olen koskaan lukenut. Menee helposti top 10 ikinä listalle.
639 s.
Tunnisteet:
non-sf book review,
sf book review
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment