Seppo Jokinen: Vihan sukua

Another police procedural from Tampere. This time it seems the terrorists have arrived to a smallish and peaceful town in the middle of Finland. A house beside the railroad was destroyed in a huge explosion and the train going past was derailed killing several people. The national security police takes over the investigation even when the local police starts to suspect that the reasons for events might be slightly less alarming, after all. A very good book, one of the best of the series.

Taas Komisario Koskinen kirja. Nyt mittakaava on suurempi kuin missään aikaisemmassa sarja kirjoista. Tampereella on tapahtunut terroriteko – tai ainakin siltä se näyttää. Junaradan viereinen talo on tuhoutunut räjähdyksessä täysin suistaen samalla raiteiltaan ohikulkeneen junan, jolloin useita matkustajia sai surmansa. Junassa matkusti kansanedustaja, jonka rasismin vastaiset mielipiteet olivat herättäneet Tampereella toimivan äärioikeistolaisen liikkeen vihan. Kun vielä naapuritalon asukkaat löytyvät kotoaan kurkku auki leikattuina, on Koskisella kaikkien aikojen tapaus selvitettävänä. Tai olisi, jos SuPo:n innokkaat tutkijat eivät olisi ottaneet vastuuta tekojen selvittelyistä – ja he ovat aivan varmoja, että taustalla on jokin suurempi suunnitelma. Mutta ovatko todella terroristit saapuneet Tampereelle? Vai onko takana kumminkin jotain muuta kuin suuri salaliitto ja järjestelmällinen terrorismi?
Kirja on paremmasta päästä sarjaa. Jännittävä ja paljon monenlaista ajateltavaa tarjoava teos. Oikeastaan ainoita heikkoja puolia oli se vanha poliisisarjojen klisee, jonka mukaan lähimmät johtajat ja/tai kilpailevan poliisiyksikön tutkijat ovat aina taitamattomia toopeja, jotka eivät käytännön poliisityöstä mitään tajua, vaikka kirjan loppupuolella pieniä käytännönjärjen liikkeitä näissäkin tahoissa on havaittavissa. Sen verran epäjärjestyksessä olen näitä lukenut, että poliisilaitoksen henkilökunnan yksityiselämän kaikissa koukeroissa on ollut vaikea pysyä mukana, mutta kyllä tärkeimmät kiemurat selviävät, vaikka jokin kirja olisi välistä lukematta jäänytkin.

340 s.