A Steven King book, one of the few I have read. A pretty nice read with descriptive writing style. The middle part might have needed some tightening, but not bad at all. I was expecting even grimmer ending.
Steven Kingin kirjoja en kovin montaa ole lukenut. Dark Tower-sarjan ensimmäisen kirjan luin jokin aika sitten, enkä ollut siitä ihan varauksettoman innostunut. Kun Elisa Kirjassa oli tarjous kirjailijan tuotannosta pikkurahalla, niin ajattelin vielä jotain kokeilla. Kohteeksi sattui tämä kirja “Kingin parhaat” -listojen lukemisen perusteella. (Ihan niitä parhaat arviot saaneita ei alessa ollut).
Jake, koulussa opettajana työtä tehnyt mies, on äskettäin eronnut vaimostaan. Hänen tuttavansa, hiukan nuhjuisen ja epäilyttävän halvalla pihvejä myyvän ravintolan omistaja, Al, vaikuttaa vanhentuneen silmissä. Hän väittää löytäneensä reitin menneisyyteen, vuoteen 1958 ja eläneensä siellä useita vuosia. Hänen tarkoituksenaan oli estää Kennedyn salamurha, mutta sairastuttuaan syöpään hän joutui palaamaan takaisin nykyaikaan. Hän oli halunnut odottaa lähemmäksi salamurhan päivää voidakseen olla varma siitä, että Oswald toimi yksin, mutta siihen hänellä ei sitten aikaa ollut. Nyt hän toivoo, että opettaja tekisi sen, mikä häneltä jäi kesken, eli estäisi Kennedyn murhan. (sinällään en ymmärrä, miksi Al ei vai suoraan tappanut Oswaldia - nykyaikaan paluun jälkeenhän olisi salaliiton olemassaolo automaattisesti selvinnyt.) Aikamatkailu toimii niin, että jokaisen matkan aikana tehdyt muutokset säilyvät, kunnes seuraavan kerran matkustaa menneisyyteen, jolloin tilanne “resetoituu”.. Joka tapauksessa Jake matkustaa pari kokeilun jälkeen menneisyyteen estääkseen salamurhan, joka Al:n arvion mukaan muutti kaiken huonompaan suuntaan. Sitkeyttä tarvitaan, sillä murhan tapahtumiseen on menneisyyteen saapumisajasta useita vuosia. Ja paljastuu, että aika ei pidä siitä, että tapahtumien kulkua yritetään muuttaa, vaan sattumat yrittävät estää asioiden muuttumisen. Aluksi aika pienet sattumat, mutta myöhemmin sattumat eivät enää ole pieniä eivätkä ihan tuskattomia.
Kirjan alku ja loppu olivat erittäin mukaansa tempaavia, kielellisesti teksti on erittäin luettavaa ja visuaalista – tapahtumat lähes näkee kuin elokuvaa katsoessa. Todennäköisesti tämä johtuu osittain TV-sarja tyyppisestä rytmistä jossa suvannot ja yllätykset sopivasti vuorottelevat toisiaan. Ongelmana kirjassa oli sen keskikohta, jossa elämää 50-luvulla kuvataan realistisen tuntuisesti ja kirjaimellisen realistisesti siinä mielessä, että muutamaan sataan sivuun tapahtui aika vähän. Tosin tämäkin oli kirjoitettu niin hyvin, että tapahtumattomuus ei hirveästi haitannut ja ihan mukava romanssijuoni siinä sivussa kehittyi. Kirjan loppu oli varsin tyly, tosin itse hiukan odottelin sen olevan vielä tylympi. Jonkinasteinen tiivistys olisi kyllä tehnyt hyvää, mutta kyllä sitä jonkin muunkin Kingin kirjan jossain vaiheessa voisi “pikaisesti” lukaista, taitavat kaikki olla suunnilleen tätä kokoluokkaa.
869 s.
No comments:
Post a Comment