A police procedural which happens at Tampere, my home town. Someone apparently is killing disabled people. A very well written book with well-presented characters and engaging plot. No wonder that it won an award as the best crime book of the year in Finland.
Komisario Koskinen selvittelee tällä kertaa vammaisiin kohdistunutta rikossarjaa. Selkäydinvammainen mies löytyy tapettuna ilman pyörätuoliaan. Selvästi joku on kuljettanut ruumin löytöpaikalla, mutta kuka, ja miksi vaikeasti vammainen mies on tapettu? Tarkemmin asiaa tutkittaessa käy ilmi, että mies oli varsinainen kiusankappale ja juuri kukaan, ei edes lähimmät ryyppykaverit, tuntenut kovin lämpöisiä ajatuksia häntä kohtaan. Hetken kuluttua jo toinen saman hoitokodin asukki löytyy kuolleena. Tällä kertaa uhri oli vanha nainen, joka ei koskaan ärsyttänyt ketään. Onko hoitokodin asukkaiden kimpussa sarjamurhaaja? Samalla Koskisen työkavereiden keskinäisissä suhteissa on omat ongelmansa, ja toisaalta jo jonkin aikaa sitten eronnutta miestä ystävät yrittävät uutterasti parittaa. Uskottavalta vaikuttavan poliisityön tuloksena tapaus lopulta ratkeaa.
Selvästi keskitasoa paremmalla puolella oleva Koskinen. Käsiteltävä asia on ajatuksia herättävä, teksti on sujuvaa ja ihmiset ovat pääosin aidon, uskottavan oloisia. Huomattava parannus edelliseen, Kreikassa tapahtuneeseen kirjaan verrattuna. Ei ihme, että voitti ilmestymisvuotenaan parhaan dekkarin palkinnon.
356 s.
No comments:
Post a Comment