Erkki Tuomioja: Häivähdys punaista

A biography of Hella Wuolijoki, one of the most renowned playwrights in Finland. Her life was very unusual and even contradictory; she was born to a middle-class family in Estonia. Later she emigrated to Finland and worked as a very successful business woman, who turned to Stalinist communism (and at the same time she owned a very large country estate). She was imprisoned during the war as she was suspected of espionage. When she was released from prison after the Second World War, she worked as the chairman of Finnish radio for several years. And during all that, she wrote plays that are still being produced, and one has even been filmed as a Hollywood movie. This biography concentrates on her political career and is written in a very matter-of-fact style and doesn’t tell us much about her personal life.

Luettu lukupiirin kirjana.
Elämänkerta Hella Wuolijoesta, naisesta joka eli elämän, joka vaikkapa elokuvan aiheena olisi niin epäuskottava, ettei sitä kukaan uskoisi. Virossa syntyneestä porvariperheen tyttärestä tuli kova liikenainen, kartanon omistaja, stalinisti, rauhanneuvottelija, mahdollisesti vakooja, Yleisradion pääjohtaja ja samalla maan johtava näytelmäkirjailija. Tämä kirja painottui paljolti hänen poliittiseen toimintaansa ja herätti mielenkiintoa siihen, mitä muuta hänen elämässään tapahtui – sillä ne muut asiat jäivät tässä kirjassa pahasti sivurooliin. Ehkä osittain aihepiiriin liittyen teksti oli jotenkin kovin kylmän kliinistä, sisältäen huiman määrän faktaa henkilönnimien ja vuosilukujen muodossa. Mielenkiintoiset anekdootit ja ”mieltä lämmittävät” tarinat kohdehenkilön elämästä jäivät tässä kirjassa varsin pienelle huomiolle. Kielellisesti teksti oli selkeää ja välillä ehkä hiukan tylsän puoleista. Tuomiojan omassa ajatusmaailmassa kiinnitti huomioita mm. se, että Yrjö Leinon erottamista hallituksesta hänen luovutettuaan Suomen kansalaisia Neuvostoliittoon nimitettiin ”sattumien ohjaamaksi tapahtumaketjuksi”; oikeastihan tuollainen teko olisi lähinnä elinikäisen vankeustuomion ansaitseva toimi. Kirjassa käsiteltiin myös Hella Wuolijoen siskoa, joka asui Englannissa ja oli perustamassa Englannin kommunistista puoluetta. Nämä jaksot olivat turhan liitännäisen oloisia ja sinällään hänen toimintansa oli viime kädessä aika merkityksetöntä ja jäi lähinnä kuvaukseksi nimilistoista henkilöistä joita he tapasivat ja lehdistä joita he julkaisivat. Mitään tarkempaa analyysia toiminnasta ei esitetty ja muista lähteistä selvitellen toiminta jäi kokonaisuuden kannalta aika yhdentekeväksi. Kirja oli aika puhtaasti historiakirjoitusta eikä viihdyttäväksi ”lukuromaaniksi” tarkoitettu elämänkerta. Kirjapiirin mielipide oli aika pitkälle samanlainen kuin omani. Kirjoitustyyliä pidettiin kuivana mutta informatiivisenä, ja kirja herätti kiinnostuksen siihen, mitä laajemmalti Hella Wuolijoen elämässä tapahtui.

425 s.