Saturday, November 18, 2017
Arundhati Roy: Äärimmäisen onnen ministeriö (The Ministry of Utmost Happiness)
This is a fairly chaotic novel about India and about the conflict in Kashmir. There was little actual plot, but the book followed lives of several people. At the beginning of the book the intersex boy/girl was promising, but then the plot spread like a network, following far too many sub-characters in a non-coherent way. The book is filled with violence, rape, and injustice, and is not light reading.
Kirja, joka oli kulttuurillisesti niin outo, että alkupuolella sitä piti lukea ”science fiction” -moodi päällä – harva scifi romaani kuvaa vieraampaa ja kummallisempaa maailmaa. Juonellisesti kirja on kuin Intia, runsas, vaihteleva ja kaoottinen. Kirjassa ei ole varsinaista yhtä yksittäistä juonta, vaan se muodostaa enemmänkin toisiaan sivuavien toisistaan polveilevien juonien verkoston, joka tuntuu laajentuvan koko ajan.
Kirja alkaa hermafrodiitin, Anjumin tarinalla. Hän muuttaa 15-vuotiaana hijrojen taloon. Hijrat ovat ”kolmatta sukupuolta” perinteisesti edustava ala”kasti” Intiassa. (Tämä piti googlata, ja näin tosiaan on, kyseessä ovat etenkin miehet mutta ilmeisesti myös naiset, jotka kokevat olevansa normaalin sukupuolensa ”ulkopuolella”. Heillä on oma asemansa Intian elämässä ja rituaaleissa). Vietettyään vuosia hijrojen talossa ja koettuaan sekä hyviä, että huonoja aikoja hän muuttaa hökkeliin hautausmaalle. Sinne kerääntyy muita kohtalon koettelemia ihmisiä ja osittain näiden ihmisten kokemaan kirjan tapahtumat perustuvat – tosin poimuillen runsaasti eri henkilöiden välillä. Kovin merkittävää ja selkeää yhtenäistä juonta kirjassa ei oikeastaan ollut.
Asiat joita kirja kuvaa ovat pääosin järkyttäviä ja ahdistavia, eivätkä todellakaan saa aikaan mitään mielihalua matkustaa Intiaan. Pistää ihmettelemään minkälainen valta uskonnolla ja kansallistunteella (jotka ovat pitkälti oikeastaan samaa asiaa tai ainakin saman asian kahta eri puolta) oikein on. En oikein ymmärrä logiikkaa, miksi jotain yksittäisen maan osaa – vaikkapa siis Kashmirin Intiassa ei anneta erota emämaasta, jos pääosa sen väestöstä sitä haluaa. Mihin ihmeeseen Intia sitä muka tarvitsi? Miksi sen takia pitää sotia ja sortaa? Mutta tätä kumminkin tapahtuu ja tämän älyttömyyden julkituomissa kirja on tärkeä. Mikään varsinainen lukunautinto se ei ollut, enkä edes pidä sitä erityisen hyvin tai kauniilla kielellä kirjoitettuna, vaikka omat hyvät kohtansa siinä onkin. Tosin sen arvioiminen, onko tässä kyse käännöksestä vai alkuperäistekstistä ei ole helppoa. Suosittelen kirjaa luettavaksi, jos on ihan liian pirteällä ja optimistisella tuulella ja ajattelee, että maailma on kaikkialla hyvä paikka.
478 s.
Tunnisteet:
lukupiiri,
non-sf book review
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment