Liza Marklund: Ajojahti

Second to last of the Annika Bengtzon series. A businessman is tortured almost to his death and his wife is missing. There is nothing in their past (at first glance) which could be the reason for those things. And Annika's boss is in trouble as the TV-documentary he made about twenty years ago is suspected to be false. (Like anyone would really care so much). A lot better than some of the former books – Annika is less irritating and there less dwelling on her personal life.

Annika Bengtzon -sarjan viimeistä edellinen osa. Solsidanin eliittilähiöstä löytyy kotoaan lähes kuoliaaksi kidutettu liikemies. Hän on aikaisemmin ollut mukana politiikassa äärikonservatiivissa puolueessa, mutta on joutunut eromaan yrityksiensä taloudellisten epäselvyyksien vuoksi. Myös liikemiehen vaimo on kadonnut. Samaan aikaan lehden päätoimittaja, Anders Schyman on vaikeuksissa, kun hänen vuosia sitten tekemäänsä TV-dokumenttia on alettu epäillä valheelliseksi, ja tuntematon blogikirjoittaja arvostelee häntä siitä kovin sanoin. Liikemiehen kidutusta tutkii muiden poliisin mukana edellisistä kirjoista tuttu poliisi, Nina Hoffman, joka on saanut uuden työpaikan rikospoliisista. Annikalla itsellään on sopeutumisia uuden avopuolisonsa ja etenkin hänen lastensa kanssa elämiseen. Kirjassa seurataan osajuonia aika tasapuolisesti ja mielenkiintoisesti ja Annikan oman elämän kuviot eivät saa suhteetonta osaa, kuten joissain aikaisemmissa kirjoissa. Hän myös vaikuttaa selvästi vähemmän ärsyttävältä kuin joskus aikaisemmin. Nina Hoffman on hyvä uusi lisä päähenkilöiden joukossa ja hänen osuutensa ovat lähestulkoon kiinnostavimpia koko kirjassa. Tapahtumat etenevät hyvää vauhtia ja seuraavaa, sarjan päättävää osaa, jää odottamaan ihan hyvällä mielellä. Ainoita hiukan häiritseviä osuuksia olivat Anders Schymania koskevat jaksot – oikeastiko joku olisi niin kiinnostunut yksittäisestä parikymmentä vuotta sitten julkaistusta TV-dokumentista, että välittäisi vähääkään, saati sitten, että asiaa koskeva blogi keräsi suunnattoman suosion ja tiedotusvälineet parveilisivat asian tiimoilla niin innostuneina?

382 s.