Tuesday, March 6, 2018
Stieg Larsson: Miehet jotka vihaavat naisia (The Girl with the Dragon Tattoo)
A book ”everyone” has apparently read, except me. After I read the book, I wonder why I had not read this earlier. A very slick, fast-moving and very entertaining novel, but extremely grim at places. A very well written novel with extremely well drawn and interesting characters.
Kirja, jonka “kaikki” ovat jo lukeneet. Itsellä oli jäänyt väliin, enkä elokuvasovituksiakaan ollut nähnyt. Kun se sattui olemaan Elisa Kirjassa pilkkahintaan, niin ajattelin tarkistaa, onko kirja kohun arvoinen. Kyllähän se.
Pienen, edistyksellisen lehden toimittaja tuomitaan oikeudessa tuntuviin sakkoihin ja vankilatuomioon kunnianloukkauksesta. Hän on julkaissut paljastusjutun teollisuuspomosta, mutta asiat eivät sitten olleetkaan todistettavissa ja oikeudenkäynnissä kävi huonosti. Jostain syystä tosin lehden ja reportterin puolustautuminen oikeudessa vaikutti jotenkin puolivillaiselta, eikä heillä ole aikomusta valittaa tuomiosta. Toimittaja eroaa ainakin toistaiseksi tehtävästään ja suuren, hiukan taantumassa olevan teollisuuskonsernin, eläkkeellä olevalla pääjohtajalla on hänelle ehdotus: hän voisi kirjoittaa teollisuussuvun historian. Taustalla on tärkeämpi tehtävä: johtajan sukulaistyttö, jota hän oli pitänyt käytännössä omana tyttärenään katosi salaperäisesti 60-luvulla. Mies on olettanut että tyttö on murhattu. Katoamishetkellä syyllisenä mahdolliseen murhaan ei oikeastaan ole voinut olla kuin joku sukulainen. Olosuhteiden vuoksi ruumiin hävittäminen olisi ollut lähes mahdotonta, eikä ruumista ole koskaan löytynyt. Mitä on tapahtunut, kuinka ja miksi? Ja onko mahdollista selvittää 40 vuotta arvoituksena ollut tapaus?
Kirjan alku vaikutti hieman hitaalta, kun asioita pohjustettiin perinpohjaisesti. Pikkuhiljaa vauhti kiihtyi siinä määrin, että kirjan kädestään laskeminen oli vaikeaa ja paksuudesta huolimatta teos tuli luettua varsin nopeaan tahtiin. Kielellisesti kirja oli hyvin sujuvaa ja vetävää tekstiä ja paljon ehti tapahtua, ja osa tapahtumista oli mukavan yllättäviä ja kuitenkin samalla loogisia. Aika rajuksi, ehkä hiukan liiankin, tapahtumat myös parhaimmillaan/pahimmillaan yltyivät. Henkilöhahmot olivat erittäin hyvän kuvattuja ja Lisbeth Salander oli todella kiinnostava ja omaperäinen hahmo, niin kiinnosta että Netflixissä olevaa elokuvaversiota piti katsoa sen matkaa, että näki millaisena elokuvan tekijät hahmon olivat toteuttaneet. Ehkä pienoinen tiivistys olisi kuitenkin tehnyt vähän terää, etenkin alkupuolella. Sen verran vakuuttava suoritus kyseessä oli, että sarjan muut kaksi osaa pitänee nekin jossain vaiheessa ottaa luettaviksi.
541 s.
Tunnisteet:
non-sf book review
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment