Another instalment of the series of whodunnits which happen in my hometown. However, this time the reader knows who the murderer is and the police apprehends him soon enough, but then something happens which makes the police seriously consider if they have the right man after all. A nice detective story where the backstory involves the personal relationship is a very important part of the plot also..
Komisario Koskinen palaa lomaltaan selvittämään uimarannalta naskali päässään löydetyn miehen tapausta. Lukija jo tietää murhaajan, sillä kirja alkaa murhaajan paosta. Koskinen tiimeineen selvittää teon nopeasti ja vangitsee syylliseksi epäilevänsä, henkilön jonka lukija jo tietää olevan oikeasti syyllinen. Aihetodisteet ovat hyvin vahvat, mutta mies ei suostu tunnustamaan. Kun toiselta uimarannalta löytyy samoin tapettu mies, Koskinen alkaa pelätä vanginneensa väärään miehen, sillä murhan tekotapaa ei ollut kerrottu julkisuudessa.
Vetävää kerrontaa ja on selvästi parempi kuin edellinen Koskinen. Komisarion yksityiselämässäkin tapahtui etenemistä, vaikka komisarion käytös ajoittain olikin käsittämättömän lapsellista ja jopa mököttelevää.
Loppukohtaukseen liittyen kirjasta löytyi yksi typerä virhe, sellainen, että kirjailijan olisi armeijankäyneenä miehenä pitänyt se huomata ilman muuta heti, mutta ehkä hän otti hiukan dramaattista vapautta kirjoittamiseensa. (Harjoitusammunnoissa rynnäkkökivääriin on kiinnitetty ”patinraiskaaja”, joka hajottaa harjoituspanoksen puuluodin ja samalla mahdollistaa itselatauksen toimimisen. Jokainen armeijankäynyt kyllä näkee aseesta välittömästi onko tämä paikallaan vai ei. Jos taas tätä ei olisi ollut paikallaan, niin harjoitusluoti tuota etäisyydeltä olisi ollut tappava. Puhumattakaan siitä, että molemmat huoneessa olijat todennäköisesti olisivat menettäneet kuulonsa laukauksen äänestä).
365 s.
No comments:
Post a Comment