Uusin komisario Koskinen romaani, joka valittiin luettavaksi kirjapiirin syyskuun kirjaksi.
Tällä kertaa Tampereen poliisilla on useampia juttuja kesken. Yksinäisellä metsätiellä pahoinpideltiin puolikuoliaaksi fysioterapeutti, VR:n pikkupomon talo poltettiin ja hän lapsineen selvisi vain täpärästi hengissä, keskussairaalan huippukirurgi on kadonnut ja valvontakameran tallenne viittaa siihen, että hänet on siepattu ja vielä ravivalmentaja löytyy kuolleena harjoituslenkkinsä varrelta. Mutta ovatko nämä kaikki ihan erillisiä asioita vai olisiko mahdollista, että tapaukset liittyvät jotenkin toisiinsa? Koskisen yksityiselämässäkin on tapahtunut, hän on ostanut Viinikasta vanhan talon uuden naisystävänsä, toisen poliisin, kanssa ja yhteiselämä vaikuttaa hienolta vaikka vähäistä sopeutumista vaaditaan.
Jälleen kerran vetävästi kirjoitettua tekstiä. Kirjapiirissä useimmat ihan pitivät kirjasta, tosin joidenkin mielestä kirjassa oli jo hiukan liikaakin sivujuonia ja jopa tarkoitushakuista paikallisuutta. Nämä arviot eivät ihan perusteettomia kyllä ole, mutta kirjojen paikallisuuden ehkä huomaa paremmin paikallinen. Esim. Vares-kirjojen Turku-kuvaukset Turkua tuntemattomalta ohittuvat käytännössä kokonaan ilman, että niihin kiinnittää mitään huomiota. Omassa sarjassaan teos oli ihan vakaata keskitasoa. Yksi kirjassa itseä kiusannut asia oli rikoksien ratkeaminen viime kädessä ihan sattuman kautta, eräillä asioilla vain sattui olemaan yhteys keskenään siinä määrin että molemmat osajutut selvisivät.
Another inspector Koskinen book which happens in my hometown. This time the crime department of Tampere police has several cases going on - they seem to be completely different crimes, but what if there is a connection after all? A good light read, where the private life of the main character is almost as important as the crimes he is investigating.
407 s.
No comments:
Post a Comment