Finlandia-palkinnon voittaja vuodelta 1998. Kirja kertoo Pentti Holappa nimisen miehen ihastumisesta/rakastumisesta toiseen mieheen, lahjakkaaseen ja mainetta saavaan taiteilijaan. Kirja on kerrottu minä-muodossa osittain kronologisesti, mutta kronologiaa monin paikoin rikkoen, kun kertoja kommentoi asioita “kaikkitietävänä” vuosikymmeniä myöhemmästä näkökulmasta, epäillen välillä omia muistikuviaan ja miettien tapahtuikohan jotain asiaa oikeasti ollenkaan, vai onko se vain muistettu jostain elokuvasta ja vahingossa sekoitettu “oikean” elämän muistoihin. Varsinaisesti “ystävä” lakkaa olemasta ystävä jo noin puolessa välissä kirjaa, kun jonkintasoinen mustasukkaisuus ja itsenäistymisen toive saa kertojan muuttamaan pois ystävänsä asunnosta. Loppuun asti hänen uransa seuraaminen kuitenkin kiinnostaa kertojaa, toisaalta pienellä vahingonilolla, kun taide ainakin kertojan arvion mukaan alkaa olla (tai on ehkä aina ollut) yleisöä kosiskelevaa kaupallista figuratiivista, “kaunista” taidetta, toisaalta taas taiteilijan taiteeseen kohdistunut arvostelu, etenkin kertojan puolison taholta, nostattaa jopa rajuja vihan tunteita. Tarinan nimellinen päähenkilö on viime kädessä kovin sivuroolissa ja on jopa ilmeisen tarkoituksellisen epäuskottavasti kuvattu; kyseessä on varsinainen miesten mies, joka erottelematta lumoaa ja viettelee jokaisen lähellään olevan täysin sukupuolesta riippumatta kokematta ikinä mitään tunnontuskia tai ongelmia runsaista suhteistaan ja olettaa, että kaikki ympärillä hyväksyvät asian. Kirjan todellinen päähenkilö on kertoja, jonka elämää kirja kuvaa kuten myös hänen epäonnistunutta avioliittoaan, jonka kuvaus jää suhteellisen vähäiseksi, sillä ei naisella, edes vaimolla, tyttäristä puhumattakaan, kertojan elämässä erityisen tärkeää roolia ole, he ovat vain kulissien ylläpidon kannalta hyödyllisiä. Toisaalta kirjoittajaa ei ole uskominen missään, koska hän myöntää valehtelevansa ja muokkaavansa “totuutta” (mitä se sitten ilmeisen fiktionaalisessa kirjassa sitten onkaan). Koko kirjan sävyä kuvaa hyvin lainaus: “saatan minä erehtyä, mutta tällä kertaa en tietoisesti valehtele”.
Kielellisesti kirja on todella hienosti kirjoitettu ja on mukaansa tempaava kieltä. Seksikohtaukset olivat ylivoimaisesti rajuimpia, mitä missään Finlandia-voittajassa olen kohdannut. Etenkin loppupuolella kirjassa on aika terävää ja ehkä jopa happamen puolelle menevää ironisointia taidemaailman sisäänlämpiävyydestä ja kriitikkojen tavasta nostaa taiteilija ylös ja kerran ylös nostettua taitelijaahan taas ei voi haukkua, kun silloin tulisi myönnettyä itsekin erehtyneensä. Kyseessä oli hyvä, suositeltava ja luettava kirja, Finlandia-voittajissa se on selvästi puolen välin paremmalla puolella.
Winner of the Finlandia Award in 1998, It is a story about a poet who is captivated by a talented new and upcoming artist. A homosexual love is born, but it ends as the artist sleeps with everyone, male and female alike. And expects that to be fine as he IS a great artist, after all. The story is told in first person all-knowing tone where the author comments things based on what has happened later. And isn’t always sure if what he just described really happened, or if it was just part of some movie seen years ago. It is a well written, good book.
480 s.
No comments:
Post a Comment