A short ”paleofiction” book I have read many times as a teen. A young orphan with a malformed hand helps his adoptive father to create cave paintings. However, after some superstitious fears by the rest of the tribe, they must run away, but that might have been a blessing. The first part of the book was surprisingly good, but then the author ran out of space, time, or ambition, and everything was tied down extremely fast during the last quarter of the book.
Taisi olla Facebookin kirjallisuus ryhmässä, jossa oli puhetta paleofiktiosta, eli kivikaudella tapahtuvista kirjoista. Mieleeni palasi Veikko Haakanan kirjat, joita teininä luin innokkaasti. Kirjastosta löytyi tilaamalla tämä yksi ja päätin verestää vanhoja muistoja.
Kirjan minäkertojana on poika, jonka heimon ”taiteilija”, Picas, on kasvattanut. Pojan toinen käsi on epämuodostunut ja hänet oli heimon tapojen mukaan hylätty vuorille, mistä Picas löysi hänet ja otti kasvatikseen ja apulaisekseen. Poika on oppinut käteväksi väriaineiden etsijäksi ja valmistajaksi, mutta hän haluaa opetella myös metsästämään. Sisukkuudella hän siinä onnistuukin, mutta ei vammansa vuoksi kuitenkaan tule hyväksytyksi miehenä miesten joukkoon. Keihään heittäjänä hän lopulta onnistuu jopa niin hyvin, että kyläläisille herää epäily noituudesta – eihän yksikätinen noin hyvin voi pärjätä - ja hän joutuu kasvatti-isänsä kanssa pakenemaan. Pako sitten osoittautuu oikeastaan siunaukseksi.
Etenkin alkupuoli kirjasta oli oikeastaan yllättävänkin hyvä ja hyvin kirjoitettua. Hiukan tuli orpopojan minämuotoisesta muisteluna kirjoitetusta tarinasta jopa Sinuhe mieleen. Alku kirjassa oli aika rauhallinen, ja jotenkin muistelen, että nuorena tämä ei ollut suosikkejani kirjailijan teoksista, kun oli ”tylsempi” kuin muut. Kirjassa oli paikoitellen jopa hiukan filosofinen pohjavire taiteen merkityksestä ihmisille. En tiedä mitä loppupuolella sitten kirjoittajalle tapahtui: loppu oli alkua huomattavasti heikompi ja jotenkin kovin hätäisen oloinen: kun alussa asiat tapahtuivat rauhalliseen tahtiin, lopun tapahtumat tulivat yhtenä ryöppynä, ja paljolti niitä ei edes näytetty vaan vain kerrottiin mitä tapahtui. Kielellis-kirjallisesti kirja oli oikeastaan (viimeistä kolmannesta lukuun ottamatta) yllättävänkin hyvä.
136 s.
No comments:
Post a Comment