Hieman samassa sarjassa oleva kirja kuin “Sankaritarinoita tytöille”- kirjat mutta aikuisille kohdennettua (ja kirjoittaminen mitä ilmeisemmin on aloitettu ja paljon ennen kuin nämä nuortenkirjat tulivat suosituiksi).
Kirja esittelee naisia, jotka ovat omana aikanaan olleet rohkeita ja tehneet jotain, mitä nainen “ei voi” tehdä. Alkupuoli kirjasta käsittelee Karen Blixeniä, joka yksi ylläpiti farmia Afrikassa vuosia sairauksista, koettelemuksista ja huonoista sadoista huolimatta. Ja metsästi suurriistaa, erityisenä intohimona leijonien metsästäminen.
Toisena osana kirjaa ovat naispuoliset tutkimusmatkailijat 1800-luvulta, naisia jotka (osa reilusti yli 50-vuotiaina) lähtivät täysin tuntemattomille alueille alkeellisilla varusteilla varustautuneina pitäen samalla tiukasti kiinni säädyllistä pitkistä hameistaan yläluokan brittiläisestä käyttäytymisestä. Tässä osiossa olisi ehkä hiukan voinut olla tiivistämisen varaa, päähenkilöt kun olivat kuitenkin aika samantapaisia.
Tämän jälkeen kirja käsittelee varhaisia naistaiteilijoita aikana, jolloin naisen “uran” vaihtoehdot olivat vähissä: oli mahdollista mennä naimisiin ja synnyttää lapsia, kunnes kuolo kohtasi, muuttaa luostariin tai alkaa ilotytöksi. Muutama kuitenkin onnistu tästä murtautumaan ja jopa elättämään itseään ja perhettään taiteella.
Viimeisenä yönaisista on Yayoi Kusama, omatakeista taidetta tuottava, mielisairaalassa asuva, taiteilija, jonka näyttelyssä HAM:ssa itsekin kävin.
Kirja oli paitsi näistä naisista kertova, vaan myös kirjoittajasta itsestään ja siitä miten hän koki tutkimiensa naisten taustan selvittelyn ja miten se käytännössä tapahtui. Tämä osuus oli oikeataan yhtä kiinnostavaa, kuin varsinainen ”historiaosuus” eikä oikeastaan ole siitä erotettavissa olevakaan. Kirja oli varsin vetävästi ja sujuvalla kielellä kirjoitettu. Kirjapiirissä suurin osa piti kirjasta, jotakuta kirjan loppu, joka kertoi eräänlaisesta taiteilija ”kommuunista”, jossa kirjailija viimeisteli teostaan turhana. Toisaalta mahdollisuus elellä taiteilijaresidensseissä ilman mitään kelloon sidottua aikataulua viehätti aika montaa herättäen kateutta.
447 s.
No comments:
Post a Comment