The latest Cormorran Strike-book. Badly overlong and in severe need of a good copyeditor to cut out about hundred pages and to write away a few characters and at least one extremely stupid subplot. The worst book in the series, by far.
Uusin Cormorran Strike-sarjan kirja.
Kirja jatkuu suoraan siitä, mihin edellinen osa loppui.
Pääosan kirjan alkupuolesta kuluu Cormoran ja hänen sihteerinsä Robinin välien selvittelyyn. Edellisen kirjan lopussa Robin meni naimisiin pitkäaikaisen poikaystävänsä kanssa, vaikka jo olikin ilmiselvästi rakastunut Cormoraniin. Robin aikoo jättää sulhasensa heti häämatkan jälkeen, mutta tämä sairastuu matkalla ja Cormoranillakin on uusi suhde, joten Robin jää epätyydyttävään avioliittoonsa. Henkilöiden suhteita sitten käsitellään noin sata sivua, ennen varsinaisen mysteerijuonen alkua.
Robinin ja Cormoranin toimistoon ilmaantuu selvästi mieleltään järkkynyt mies, joka kertoo sekavan tarinan lapsena näkemästään lapsen murhasta. Mies on selvästi psyykkisesti sairas, mutta hänen tarinansa kuulostaa oudon vakuuttavalta. Mies pakenee ja katoaa ennen kuin poliisi ehtii paikalle. Etsiväpari hieman selvittelee asiaa, mutta heidän palkataan auttamaan kiristyksen kohteeksi joutunutta hallituksen jäsentä, joka kieltäytyy paljastamasta, mikä on se asia, josta häntä yritetään kiristää. Robin päätyy työskentelemään valeasussa parlamentissa, jossa erilaista salattavaa tuntuu olevan yhdellä jos toisellakin. Lopulta sitten (noin kirjan puolivälissä) tapahtuu myös murha, jonka selviäminen on sitten parivaljakolta sekä fyysistä, että henkistä ponnistelua vaativa asia.
Kirja oli selvästi ylipitkä ja olisi tarvinnut kipeästi taitavaa kustannustoimittajaa. Juoni oli rönsyilevä, henkilöitä oli paljon ja heidän toimintansa välillä erikoista. Yksi alajuoni oli todella typerä, miksi ihmeessä kukaan jossain kolmannen maailmaan maassa maksaisi suunnattomia summia jostain, jonka pystyy rakentamaan ihan kuka tahansa, jolla on edes minimaalista rakentamiskokemusta ja jonka tarveaineiksi riittää saha, kasa nauloja ja pino puutavaraa?
Ja Robin ei osaa katsoa mistä numerosta hänen puhelimeensa tuleva viesti oikein on peräisin? Oikeasti? Kirjan loppuratkaisu kuullaan syyllisen pitkänä luentona, kun hän kertoo tarkkaan mitä teki. Tässäkin: oikeasti? Show, don’t tell, vai mitenkäs se kirjoittamisen pääsääntö oikein meni? Ja loppuratkaisua lukijan olisi ollut käytännössä mahdoton päätellä, riittävästi tietoja ei ollut kunnolla olemassa.
Selvästi huonoin sarjan kirjoista, pahasti ylipitkä, jaaritteleva ja juonellisesti sekä sekava, että epäuskottava.
687 s.
No comments:
Post a Comment