Sunday, August 25, 2019
Thomas Mann: Taikavuori (The Magic Mountain)
A classic where a person is visiting his cousin at a tuberculosis sanatorium and ends up staying seven years. There he meets many people and discusses the prevalent philosophies and ways of thinking at the beginning of the 20th century. An interesting book, but it felt like the author wanted it to be overlong and added superfluous parts, like synopses of a couple of operas, for apparently no reason.
Klassikko, joka on luettu kirjapiirin kirjana.
Päähenkilö, Hans Castorp, menee tapaamaan vuoristoparantolassa tuberkuloosihoidossa olevaa serkkuaan. Tapaamisen oli tarkoitus kestää pari viikkoa, mutta kun hänellä itsellään todetaan tuberkuloosi (johon diagnoosiin myöhemmin kyllä kohdistuu epäilyjä) vierailun kesto muodostuu lopulta seitsemäksi vuodeksi. Seitsemän vuoden aikana elämä asettuu vahvasti urilleen ja päähenkilö “laitostuu” tasaiseen parantolan elämään muutamassa viikossa. Parantalossa on laaja valikoima hyvin erilaisia ja omaperäisiä henkilöitä ja suuri osa kirjasta koostuu keskusteluista heidän kanssaan.
Paikoitellen tuntui siltä, että kirjailija keinotekoisesti pitkitti kirjaa: mukana oli muutaman sivun selvitys solubiologiasta kirjoittamisajan näkökulmasta ja muutamia sivuja käytettiin mm. parin oopperan juonitiivistelmään. Päähenkilön musiikki-innostus kokonaisuudessaan oli kyllä hiukan irrallisen tuntuinen Olikos kirjoittaja lukenut jonkin yleistajuisen esityksen tai sattunut käymään oopperassa ja vuodatti nämä sitten kirjaansa?
Kirjan hahmot olivat mielenkiintoisia ja edustivat aikansa eri aate/filosofisia suuntauksia, ehkä päähenkilöä lukuun ottamatta. Hän oli hiukan naiivi, joka uskollisesti kuunteli milloin kenenkäkin esitelmiä heidän tavastaan ajatella. Naiivius tuli esiin myös hänen kovin ”soveliaassa” rakastumisessaan ja kovin innokkaana innostumisena aina vuoron perään eri asioihin.
Kirja ei ehkä niitä mukaansatempaavimpia teoksia ollut, mutta siinä piili ihan yllättävääkin humoristisuutta paikoitellen, mm. ironisen kertojaäänen päästessä ääneen. Pituudeltaan paikoitellen kirja tuntui kyllä paisutellulta, saman asian ajattelutapojen esittelyn olisi kyllä tiiviimminkin voinut esittää.
725 s.
Tunnisteet:
lukupiiri,
non-sf book review
Subscribe to:
Post Comments (Atom)
No comments:
Post a Comment