Tämäkin kirja on äänikirjana kuunneltu. Kyseessä on Tommi Kinnusen kolmas romaani. Itse pidin kovasti Neljäntienristeyksestä, mutta Lopotti oli siihen verrattuna pieni pettymys. Uusi kirja, Pintti, kertoo kolmesta sisaruksesta, kahdesta tytöstä ja lievästi kehitysvammaisesta, ilmeisen autismikirjon alueelle asettuvasta pojasta. Jokainen henkilöistä on päähenkilönä yhdessä luvussa, joista jokainen kertoo yhden päivän tapahtumista. Tapahtumien taustana on lasitehdas, joka hallitsee koko kylän elämää ja jossa kaikille on paikkansa, jopa vammaiselle pojalle hiukan suojatyöluonteisissa tehtävissä. Kinnuselle tyypilliseen tapaan kirja ei ole mikään iloinen ja onnellinen kertomus, mutta siitä huolimatta se on hyvin mukaansa tempaava ja kiehtova. Henkilöhahmot olivat hyvin kuvattuja ja kerronta osien välillä oli toisistaan poikkeavaa, etenkin ensimmäisen jakson yhteydessä, jossa vammaisen pojan kokemat valot, värit ja muodot tulivat erittäin elävästi esiin. Kirjan muut osiot olivat oikeastaan hiukan pettymys alkuun verrattuna, mutta kielellisesti ja kerronnallisesti teos oli ensiluokkaista työtä.
This book tells the story of a small society that is formed around a glass factory. Everyone knows their place, as the glassworkers have a clear social structure. The author describes a family of three siblings who are on the lower end of the social “pecking order”. The adult son has some kind of autism spectrum disorder, but even he is employed at the factory, helping out where he can. The events of the book happen on three separate days, a bit after the Second World War. The writing is excellent, particularly the description of life and characters in this world, even though life is hard, and some unfortunate events happen.
291 pp.
No comments:
Post a Comment