A crime book where a Finnish woman solves a gruesome crime in London with another Finnish woman who runs a mysterious office taking unusual tasks. While solving the crime, they are trying to stop the success of a very shady and racist politician. Not a very good book, as there were many very strange and stupid errors – the writer apparently didn’t even know how the voting system works in the UK. The pacing and writing were both subpar.
Pienehkössä lehdessä graafisena suunnittelijana työskentelevä nainen tapaa baarikierroksella toisen suomalaisen naisen, psykologin, jolla on oma, erikoislaatuinen firma, joka suorittaa erilaisia aika erikoisia projekteja. Yhtenä kirjan alkuvaiheen projektin kohteena oli matkapuhelinfirma, joka oli nostanut liittymiensä hintaa. Tarkalla suunnittelulla firma nolattiin pahasti, sen pörssikurssi romahti ja se joutui peruuttamaan hinnankorotukset. (hiukan jäi auki mikä tämän kaiken, ilmeisen kalliin projektin, taustalla oli - tuskin halpojen puheluiden tarjoaminen ihan hyvää hyvyyttään, ei kai sellainen yhdestä firmasta kiinni olisi. Ihan täydellisen ilmiselvään mahdolliseen syyhyn - osakekurssikeinotteluun + sisäpiirikaupankäyntiin ei kirjassa vihjattu lainkaan. En tiedä oliko tässä kyseessä kirjailijan oveluus ja asioiden oman hoksaamisen varaan jättäminen vaiko juonenkehityksen naiivius takana. Epäilen vahvasti tuliko kirjailijalle edes mieleen kyseisen kaltaisen tempun aivan jättimäiset taloudelliset keinottelumahdollisuudet. Sopivilla futuurikaupoilla olisi todennäköisesti voinut tienata helposti satoja miljoonia. Sen verran suuria idiotismeja ja tietämättömyyden osoituksia kirjassa oli, että on todennäköistä, että kyseessä ei ollut mikään kirjailijan ovela juoni.
Muitakin erittäin ärsyttäviä typeryyksiä kirjasta löytyi. Kuinka kirjailija, joka kirjoittaa kirjan, jossa osajuonena on Englannin politiikka, voi olla niin pihalla Englannin vaalijärjestelmästä, että kuvittelee suositun hyvän äänisaaliin saavan poliitikon vetävän mukanaan muita ehdokkaita? Tai että puolueella, jonka kannatus on viiden prosentin tietämissä, olisi mitään käytännön mahdollisuuksia edes yhteen parlamenttipaikkaan, etenkin jos ajaa hiukan kiistanalaista ohjelmaa – jokaiseen paikkaan kun pitää saada omalla alueella enemmistö äänistä. Myös asetekninen tietämys oli kovin kyseenalainen, tuskin kovimmatkaan konnat sentään konekivääriä olisivat käyttäneet siten kuin käyttivät, konepistooli tai enintään rynnäkkökivääri olisivat olleet todennäköisempiä vaihtoehtoja. Kirjailijan tietotekninenkään tietämys ei ollut häikäisevää, keyloggerin asentamiseen ei kyllä tarvitse vaihtaa koko näppäimistöä, pelkkä simppeli ohjelma tai pieni välikappale näppäimistöjohtoon kyllä riittää mainiosti. Myös lääketieteellinen tietämys oli samalla tasolla, paniikkikohtauksen saaneelta otettiin päivystyksessä keskellä yötä EEG ja kaiken lisäksi se kuvattiin poikkeavaksi.
Kirjan tahdituksessa oli myös melkoisia ongelmia; kirjan alku oli erittäin hidas ja kohokohta tuli kovin varhaisessa vaiheessa, jonka jälkeen oli sitten pitkään tyhjäkäyntiä. Kirjan rikosjuoni oli hiukan kumma, toinen päähenkilö innostuu aika heikosti perustelluista syistä rajun murhan selvittelystä. Tapausta selvittelevä poliisikin viitsi tämän ihan satunnaisen maallikon kanssa käymään asiasta pitkän neuvottelun. Joo, varmaan. Plus täysin häikäilemättömän useita ihmisiä kylmäverisesti tappaneet konnat pitivät paria henkilöä vankina ilman mitään järkevää syytä – oikeastihan vanhempi olisi tapettu lähimpään katuojaan ja nuorempi nainen laitettu tienaamaan rahaa prostituutiossa.
Kirja aikanaan oli jossain vuoden parhaita listoillakin ja taisi voittaa vuoden dekkari palkinnon. En kyllä oikein käsitä, kyseessä oli selvästi keskitason alapuolella oleva dekkari sekä juonellisesti että loogisesti, eikä kielellinen asukaan mitenkään häikäisevää vaikutelmaa antanut.
424 pp.
No comments:
Post a Comment