Irja Rane: Naurava neitsyt

Finlandia palkinnon voittaja vuodelta 1996. Kolme novellia, jotka liittyvät toisiinsa erittäin väljästi. Ensimmäinen on nahkojen parkitsijan lesken, Lydian, puolustuskirje, jossa hän kertoo itselleen tapahtuneista asioista. Tulvan aikana hän oli löytänyt puolikuolleen, sokeutuneen miehen, jonka hoivasi kuntoon. Mies sai näkönsä takaisin ”ihmeenä” ja tästä kiitoksena alkoi maalata neitsyt Marian kuvaa nahkalle. Samaan aikaan kaupungissa oli ilmeisesti uskonpuhdistukseen liittyviä levottomuuksia. Lydia itse ei oikein tiedä mistä on syytettynä ja mistä häntä kuulustellaan, ja tämä jää lukijallekin epäselväksi ennen Lydian ilmeistä vesikauhukuolemaa.
Toisena osana on päiväkirja, jonka ylemmyydentietoinen ja pääosin ihmisiä inhoava virkamies on kirjoittanut osapuilleen samoihin aikoihin, joista ensimmäisen osan tapahtumat kertovat ja tarjoaa hiukan erilaisen näkökulman ajan tapahtumiin. Madonnan maalaus vilahtaa tässäkin kertomuksessa.
Kolmas osa tapahtuukin sitten paljon myöhemmin ja eri alueella. Se koostuu kirjeistä, joita opettaja ja entinen pappi kirjoittaa pojalleen Pohjois-Saksasta ilmeisesti 30-luvun lopusta. (ihan selväksi ajankohta ei mielestäni tullut, vaihtoehtona on Itä-Saksan puoli pian sodan jälkeen). Sotilaiden ja totalitarismin tuntu on joka tapauksessa vahvasti mukana, ja jälleen madonnan kuvan juonessa vilahtaa.
Kielellisesti kirja oli kaikissa osissaan hieno, se mikä hiukan kiusasi oli jonkinlainen kielellinen liiallinen samankaltaisuus osien välillä – kyseessä kumminkin olivat koulutukseltaan hyvin erilaiset ja satojen vuosien ajallisella erolla eläneet ihmiset. Madonnamaalauksen osuus jäi myös paljon vähäisemmäksi kuin etukäteen ajattelin, kaikki maalausta koskevat maininnat kirjassa mahtuisivat varmasi parille sivulle eikä tekisi edes tiukkaa – jotenkin kirjaa aloittaessa ja takakannen esittelyn jälkeen ajattelin, että madonnankuva olisi jopa jonkinlainen selkeämmin tarinoita yhdistävä vaikutus - nyt se oli hiukan keinotekoinen ja jopa turha ainakin kahdessa jälkimmäisessä, lyhyemmässä kertomuksessa, tarinoiden juonen kannalta madonnalla ei niissä ollut merkitystä. Kokonaisuutena kirja kyllä vähintään puolivälin tasolle Finlandia-palkinnon voittajien joukossa asettuu, eli ei ollut ollenkaan huono.

A winner on the Finlandia award from 1996, three novellas which all touch a medieval painting of a Madonna. The first tells a story of its creation by a widow who is accused by heresy. Exactly why the accusation is made isn’t revealed and the accused herself doesn’t really know. The second part is written by an official living at the same time and even some of the same events are seen from a very different viewpoint. The last part happens hundreds of years later, apparently in a pre-second World War Germany, where a retired teacher/priest writes letters to his son. The picture of the Madonna is tangentially seen in this story, too. The writing in the book is excellent, but the voice of the characters were fairly similar in spite of their very different background at very different times. I was also expecting the painting to have a more important role in the book, but it was mostly just a part of the background.


406 pp.