Matti Yrjänä Joensuu: Harjunpää ja rautahuone (Harjunpää #11)

The last book in its series (the author died in his early sixties soon after the publication of this book). The crime detective Harjunpää examines murders of middle-aged women who have been found naked in their apartments. At the same time, a male prostitute with very troubled relations with his mother and grandfather is falling in love with a young paraplegic woman. The writing was very good as usual, but the characters felt like caricatures, and the events were very hard to believe. The worst book of the series.


Viimeiseksi jäänyt Harjunpää-sarjan kirja. Poliisi löytää jo jonkin aikaa kuolleena olleen naisen alastomana vuoteestaan. Samantapainen löytö oli tapahtunut joitain kuukausia aikaisemmin, ja kun kolmas kuollut nainen löytyy, alkaa näyttää siltä, että liikkeellä on sarjamurhaaja. Samalla rattopoikana toimiva hieroja on oikeasti ihastunut nuoreen, alaraajoistaan halvaantuneeseen, naiseen ja heidän välilleen kehittyy ystävyys ja ehkä jotain muutakin. Miehen suhde sekä isoisäänsä, joka on vuoteeseen hoidettava pahasuinen pistoolia heiluttava invalidi, että äitiinsä on kovin ongelmainen ja molemmat tuntuvat halveksivan häntä.

Mielestäni kyseessä oli sarjansa heikoin teos. Kielellisesti kirja oli hyvä, kuten kaikki mitä kirjoittaja on tuottanut, ja Harjunpää itse oli ilmeisesti saanut lopultakin sen verran kokemusta, että ei ihan kokoaikaa neurotisoitunut ärsyttävässä määrin aivan kaikesta vaan osoitti jopa itseluottamusta. Juonellisesti kirja oli varsin epäonnistunut ja täynnä erittäin epätodennäköisiä sattumia, jossa päähenkilöille tapahtui epätavallisia ja epätodennäköisiä asioita kerta toisensa jälkeen. Henkilöhahmot kirjan hyvästä kielellisestä osaamisesta huolimatta tuntuivat ohuilta ja erittäin karikatyyrimäisiltä. Myös edellisessä kirjassa vilahtanut pieni yliluonnollisuus oli pienenä vivahteena tässäkin kirjassa mukana täysin tarpeettomana sivujuonena hierojan yliluonnollisen parantavana kosketuksena. Poliiseiden henkilökohtaiseen elämää ei nyt käsitelty käytännössä ollenkaan, mikä oli pieni pettymys, perhe-elämä oli mielestäni sarjan aikaisempien osien suola, se sentään saatiin tietää, että Harjunpään vaimo selvisi hengissä viime kirjan lopun tapahtumista, mutta siihen se sitten rajoittui. Jos sarjaa olisi enemmän, en ehkä seuraavaa enää lukisi.

302 pp.