A really well written and fascinating short story collection about an elderly teacher who lives in a small town. The story examines her from different perspectives during several years, and gives the picture of a fairly unhappy person who isn’t even aware of how unhappy (and partly narcissistic) she really is. At the same time, she can show caring and understanding (at least when it isn’t directed at her husband or son). Even when the main character is fairly unappealing, she is very human and real as a character. A very nice achievement for the author.
Kokoelma tarinoita, jotka kaikki vähintään sivuavat Olive Kitteridgeä, eläkkeellä olevaa, pienessä maaseutukaupungissa elävää opettajaa. Hän on aikanaan ollut koulun pelätyin opettaja, jonka kaikki oppilaat muistavat. Hänellä on apteekkarina toiminut puoliso ja yksi lapsi, poika. Tarinat kertovat välähdyksiä kaupungin elämästä ja samalla valottavat Oliven eri puolia. Joissain kertomuksissa hän on päähenkilö, joissain hänet vain ohimennen mainitaan. Kertomukset tuovat ilmi Oliven, joka on onneton ja yksinäinen ihminen, joka ei itse kunnolla ilmeisesti narsistissävyisen persoonallisuutensa vuoksi omaa onnettomuuttaan ja läheisimmilleen tuovaa ahdistusta edes kunnolla huomaa eikä ymmärrä. Toisaalta hänestä löytyy välittämistä ja jopa tunteita muihin ihmisiin kohdistuen. Yhdessä mielestäni parhaista kertomuksista hän estää nuoren, itsemurhaa autossaan pohtivan, miehen teon tulemalla autoon juttelemaan, toisessa hän yrittää auttaa pahasti anorektisen nuoren naisen kohdatessaan ja ahdistuu vahvasti tämän tilanteesta.
Kielellisesti kirja oli hienoa, erittäin sujuvaa ja samalla hyvin luettavaa kieltä. Kokonaisuudessa kirja oli parhaasta päästä kirjoja, joita olen vähään aikaan lukenut. Kirja oli kirjapiirin kirjana. Useimmat piiriläiset kirjasta pitivät kovasti, yksittäinen mielipide tosin oli, että kirja meni liian lähelle omia sukulaisia ja potilaita. Itselläkin hieman samantapaisia ajatuksia välillä kävi mielessä, mutta se ei vähentänyt yhtään lukunautintoa. Jossain vaiheessa, kun vain ehtii, pitää kirjailijan muitakin teoksia etsiä luettavaksi ja ainakin juuri viime syksynä ilmestynyt jatko-osa tälle teokselle menee pakkolukea-listalle.
380 pp.
No comments:
Post a Comment