The next part in a famous and much more read series. I found it better than the earlier trilogy, with a more engaging plot and with even better and smoother writing. Fitz is still a flawed hero, not perhaps one of the wisest and well-adjusted characters in literature, but considering what he has gone through he is holding fairly well. It is a very nice read and the best in the series so far in my opinion.
Seuraavan Näkijän Taru kokonaisuuteen kuuluvan trilogian avausosa. Edellisen kirjan dramaattisen päätöksen jälkeen Fitz on elänyt lyhyen valtelujakson jälkeen vuosia pienessä metsämökissä väärän nimen turvin. Seuranaan hänellä on ollut vain kasvattipoikansa Onni ja sutensa Yönsilmä. Onni on jo kasvanut niin suureksi, että hän miettii kisällin paikkaa puusepän verstaassa ja lähtee ansaitsemaan tähän tarvittavia varoja rengin töissä. Samaan aikaan Narri tule tapaamaan Fitziä. Narri on hylännyt narrin roolinsa ja elää Peuralinnassa arvostettuna, aatelismiehenä, lordi Kultaisena. Peuralinnan prinssi (joka on Fitzin serkku tai oma poika, riippuen vähän miltä kannalta asiaa katsoo) on kadonnut vain vähän ennen kuin hänen oli tarkoitus kihlautua aikaisemman vihollisvaltion prinsessan kanssa maiden välisten suhteiden parantamiseksi. Prinssi pitää löytää nopeasti, tai maiden välinen sopimus on uhattuna, ja kuka tietää, vaikka prinssin henki olisi vaarassa, sillä näyttää siltä, että hän kuten Fitzkin taitaa ei vain näkijöiden suvun Taidon, vaan myös halveksitun, vaarallisena ja jopa lähes perverssinä pidetyn eläimiin yhteyden luomiseen kykenevän Vaiston. Vaiston harjoittajia vainotaan ja jokainen siihen kykeneväksi epäilty tapetaan julmasti.
Kirja oli mielestäni parempi kuin edelliset osat. Se lähti jonkin verran nopeammin liikkeelle ja yleiseen jahkailuun tuntui kuluvan vähemmän aikaa. Fitz on edelleen sisäisesti epävarma, mutta hän on uskollinen valtakunnalle ja sen laillisella johdolla ja joutuu tekemään asioita, joita ei haluaisi sekä uhraamaan itsensä ja sutensa sen edestä, johon uskoo. Edelleenkään hän ei ole harkitsevin tai viisain henkilö, mutta tämä tekee hänestä inhimillisen ja helposti samaistuttavan. Jonkinasteista kasvamista on hänessä tapahtunut, onhan hän jo vanha mies ainakin omasta mielestään, yli kolmekymppinen. Huomioiden kaikki ne vammat, joita hän tarinan aikana tähän mennessä on saanut, ei tosin ole ihme, että paikat alkavat jo pahasti kolottaa ja liikkeet olla jäykkiä. Kirjan juoni tuntuu vetävämmältä ja jopa sen kieli paremmalta kuin edellisessä trilogiassa. Hieno ja mukaansatempaava kirja.
718 pp
No comments:
Post a Comment