A butler who has worked at an English manor for years gets to take some time off and goes to visit a former female co-worker. There has never been anything public between them, but a lot had been going on below the surface. The butler ponders on past things and what he considers the most important thing in his life, dignity. Apparently, keeping that dignity has cost him a lot, and he doesn’t even realize it at a conscious level. On the other hand, all events are represented as the memories of the main character and they are clearly unreliable.
An extremely good, bittersweet book that prompts a lot of thinking. It would demand a second reading to fully understand the themes it represents. One of the best books I have ever read.
Vuosikausia samassa talossa toiminut hovimestari on siirtynyt talon mukana uudelle omistajalle. Tämä on jenkki, joka ei kaikkea aikaansa kartanossa vietä ja talon henkilökunta on supistettu aivan minimiin, jolla selviäminen on lähes mahdotonta, jäljellä on enää vain neljä työntekijää.
Kun uusi isäntä palaa USA:han, hän ehdottaa hovimestarille jotain aivan omituista: tämä voisi pitää lyhyen loman. Hovimestari päättää lähteä autoajelulle tapaamaan naista, joka työskenteli aikaisemmin kartanoissa ajatellen pyytää häntä takaisin työhön. Matkan aikana hovimestari muistelee vuosien varrella tapahtuneita asioita ja omaa suhdettaan tähän naiseen, suhdetta, joka aina - ainakin hänen puoleltaan, ainakin pinnallisesti - oli ollut hyvin ammatillinen. Pinnan alla oli sitten kyllä kytenyt jotain muuta, mutta hovimestarille oli aina ollut aseman vaatima arvokkuus tärkeintä mitä on, eikä se arvokkuus sallinut edes ainakaan tietoisia ajatuksia suhteesta toisen työtekijän kanssa. Etenkin kirjan alkupuolella suuri osa kirjasta kuluu hovimestarin pohdintaan mitä tämä arvokkuus tarkoittaa ja kuinka hän on sitä kyennyt ansiokkaasti osoittamaan, mm. kykenemällä tarjoamaan ensiluokkaista palvelua isännälleen samalla kun hänen oma isänsä oli kuolinvuoteellaan. Tosin tuolloin jokainen palveltava kysyi hovimestarilta, onko tällä mahdollisesti jotain pielessä, jonka tämä luonnollisesti kaikille kielsi. Kirjan minäkertoja on monesti muulloinkin ristiriitainen ja epäluotettava, se mitä hän kertoo ajatelleensa ja se mitä hän kertoo tapahtuneen, eivät aina ihan sovi toisiinsa. Mukana vaikuttaa olevan sekä torjuntaa, että muistojen tahattomampaa kaunistelua.
Kirjan kieli on hovimestarin kieltä, erittäin korrektia, tunnetasolla ehkä pinnallisesti kylmää, mutta samalla kaunista. Pinnan alla tapahtuu sitten taas hyvin paljon. Tämän kirjan ehkä voisi hotkaista nopeasti ajattelematta, mutta jos/kun sitä pysähtyy ajattelemaan, niin perustason alapuolella tosiaan on todella paljon kaikkea, joista osan ehkä huomaisi vasta toisella lukemisella, kun tapahtumien (oikeastaanhan kovin paljoa ei loppuen lopuksi kirjassa varsinaisesti tapahdu) kokonaiskuva on selvillä. Hovimestarin elämä on ehkä pinnalta ollut tyydyttävää, mutta tämän takaa hohtaa pettyminen moneen asiaan, jopa hänen isäntänsä, jota hovimestari rakasti oikeastaan koiran uskollisella rakkaudella, ja joka lopulta sai kuolla unohdettuna ja vihattuna 30-luvun natsisympatioidensa vuoksi. Näitä hovimestari aikanaan osittain - ainakin muistikuviensa mukaan hieman kyseenalaisti - mutta uskollisuus isännälle ja usko tämän täydelliseen erehtymättömyyteen oli kuitenkin tärkeintä.
Kyseessä on syvällinen, liikuttava, monitasoinen ja erittäin hyvä kirja, ehkä yksi parhaista lukemistani kirjoista, joka on täynnä haikeutta elämättömästä elämästä.
283 pp.
No comments:
Post a Comment