Kazuo Ishiguro: Haudattu jättiläinen (The Buried Giant)

Keskiaikaiseen Englantiin sijoittuva tarina. Aviopari Axl ja Beatrice asuvat pienessä kylässä, joka koostuu lähinnä maahan kaivetuista majoista. Heitä näytetään jonkin verran hyljittävän, mutta he eivät muista miksi, eikä oikeastaan kukaan muukaan muista minkä vuoksi, mutta ainakin kynttilän ja avotulen käyttö on heiltä kiellettyä. Kaikkien muistot ovat hämäriä, se mitä on muutama päivä sitten tapahtunut ei pysy mielessä, kaukaisemmasta menneisyydestä muistiin ilmaantuu vain satunnaisia irrallisia haamuja. Vanha pari muistaa, että heillä on poika. He päättävät lähteä poikaansa tapaamaan, hänen pitäisi asua ihan läheisessä kylässä, ehkäpä ihan kylän johtajana, eivätkä vanhukset oikein muista, miksi he eivät aikaisemmin ole poikaansa matkustaneet tapaamaan. Matka on pitkä ja hankala ja kumpikaan heistä, Beatrice etenkään, ei oikein ole enää kunnossa. Matkalla he tapaavat soturi Wistanin, tämän suojelukseensa ottaman, rinnassa olevan haavan vuoksi jostain syystä vainotun, nuoren pojan Edwinin ja vanhan ritarin Gawainin, jonka tehtävänä on ollut tappaa aluetta vainoava lohikäärme. Kovin hyvin hän ei tässä tehtävässä ole menestynyt. Kaikki henkilöt ovat hiukan unenomaisessa tilassa eivätkä muista mitä on tapahtunut eivätkä aina miksi ovat missä ovat. Tämä muistin hämäryys koskee kaikkia ja vaikkapa kun siltaa vartioimaan asetetut soturit eivät muista miksi ja miltä he sitä siltaa vartioivat, tulos ei välttämättä ole ihan ihanteellinen.  

Koko kirjan tunnelma on unenomainen, viipyilevä ja kukaan ei koskaan ihan kunnolla tiedä ainakaan koko aikaa mitä on tekemässä ja miksi. Vallalla on epäily siitä, että usva ja unohdus johtuvat lohikäärmeestä ja sen tuhoaminen auttaisi taas ihmisiä muistamaan. Mutta kun muistikuvat ovat hämäriä, ovatko kaikki henkilöt edes sitä mitä luulevat ja muistavat olevansa ja sellaisia ihmisiä kuin kuvittelevat - ja onko Axlin ja Beatrice avioliitto aina ollut niin auvoisa kuin he itse tällä hetkellä uskovat. 

Hieno kirja, joka herättää ajatuksia. Mistä oikein on kyse? Asioita voi tulkita monella tapaa: Oliko tämä vain hyvällä kielellä kirjoitettu fantasiatarina vaiko allegoria muistin muuttumisesta, asioiden erilaisesta tulkinnasta, kaiken samana aina pysymistä ja siitä, että jokainen kohtaa kuoleman viime kädessä yksin? Kielellisesti nautittavaa tekstiä, joka varmasti hyötyisi nopeasta uudelleen lukemisesta, jolloin todennäköisesti ymmärtäisi paremmin kerronnan pintakerroksen alla olevat asiat. Paikoitellen vaikkapa juuri siltakohtauksen kohdalla tuli vahvasti mieleen Samuel Becketin näytelmä ”Huomenna hän tulee”, tuskinpa sattumalta, kun tapahtumat soljuivat ilman, että kukaan kunnolla tietää mitä tapahtuu, oli asetelmassa paljon jotain samaa.  Kyseessä oli erittäin hyvä kirja, mikä nyt tietysti Nobelistilta oli odotettavissa. 

This book takes place in early Middle-age England.An old couple starts a journey to visit their son and encounters different characters. No one really remembers their past. It is believed that a local dragon caused the mist that obscures memories. A very well-written book that can be read on several levels: is it just a fairly simple fantasy story or something more? I feel that it is a treatise on what memories mean to people and personalities, and how they define what people really are and what they do.  The writing was excellent, clear, and elegant at the same time, even when not much seems to happen.

378 pp.