Taitaa olla ensimmäinen turkkilainen kirja mitä olen lukenut - ja samalla luonnollisesti ensimmäinen tältä kirjailijalta.
Päähenkilön, Cem Çelikin, isä on työskennellyt apteekissa. Välilä hän
on ollut poliittisena vankina, välillä muuten vain omilla teillään. Hän lopulta
hylkää perheensä, ja päähenkilö, poikanen tuolloin, jää Cem isättömäksi.
Hänellä on haaveena tulla kirjailijaksi ja päästä yliopistoon opiskelemaan.
Rahaa saadakseen hän lähtee kesäksi kaivonkaivajan apulaiseksi. Kaivonkaivaja
kaivaa kaivoja vanhaan tyyliin, käsin. Hän tarvitsee apulaisia, jotka vinssillä
nostavat kaivosta kaivetun maan. Työ on hyvin palkattua, etenkin jos vettä
löytyy. Porukkaa saa tehtäväkseen kaivaa kaivo tyhjälle tontille, jolle sen
omistaja suunnittelee teollisuuslaitosta - kunhan vain olisi vettä käytössä.
Kaivon kaivaminen aloitetaan, mutta vettä ei tunnu löytyvän ja jopa tontin
omistaja on käytännössä luopunut toivosta eikä suostu jatkamaan kaivuutyöstä
maksamista. Kaivokaivaja on varma siitä, että vesi on aivan lähellä. Camin ja
kaivokaivajan suhde muuttuu läheiseksi, ja Cam kokee oikeastaan saaneensa isän,
joka häneltä on puuttunut. Iltaisin Cemillä on aikaa tutustua pikkukaupunkiin.
Hän huomionsa saa kaunis punatukkainen nainen, josta haaveilemista hän ei
oikeastaan voi lopettaa. Osoittautuu, että nainen on mukana pienessä
teatteriseurueessa, joka esittää iltasin sketsejä ja näytelmiä. Nainen on vähän
vanhempi kuin ensisilmäykseltä oli vaikuttanut, mutta se ei vähennä hänen
lumoaan. Kesän aikana tapahtuu erinäisiä dramaattisia tapahtumia ja Cam lopulta
käytännössä pakenee kotiinsa. Hän aloittaa opiskelut - hänestä ei tule
kirjailijaa, vaan insinööri, joka perustaa yrityksen, jonka avulla hän ja hänen
puolisonsa rikastuvat. Hän ei kuitenkaan koskaan unohda punatukkaista naista ja
kaivoa kaivanutta isähahmoaan. Hän on hyvin kiinnostunut Oidipus-tarusta ja
selvittää puolisonsa kanssa tarun esiintymistä eri kulttuureissa ja sen
merkitystä, samoin kuin Iranin kansalliseepoksesta Kuninkaiden Kirja, jossa
taas isä tappaa poikansa. Lapsia he eivät saa. Rikastuneena hän lopulta palaa
pikkukaupunkiin, jossa aikanaan kaivoi kaivoa.
Kirjan alkupuoli oli varsin hitaan tuntuinen. Kaivoa
kaivettiin ja kaivettiin ja kaivettiin. Iltaisin katseltiin tähtiä ja juteltiin
aika tavanomaisista asioista. Myöhemmässäkin elämässä asiat vain virtasivat
ilman erityistä draamaa, mitä nyt tuon yhden kesän tapahtumat eivät päähenkilön
mielestä koskaan olleet kaukana. Kielellisesti teksti tuntui ehkä pettävän
yksinkertaiselta - en tiedä oliko käännöksestä kyse.
Loppuratkaisussa oli jotain samaa kuin Jennifer Eganin
Sydäntorni-kirjassa, vähän vedettiin mattoa lukijan jalkojen alta samaan tapaan
ja tämä lopetus nosti kirjan aika lailla uudelle tasolle. Se paransi
kokonaisuutta paljon - samalla ehkä selittäen osittain alkupuolen
jonkintasoisia heikkouksiakin. Ihan uutta mielikirjailijaa Pamuksista ei tämän
kirjan perusteella kyllä tullut. Kirja oli kirjapiirin kirjana ja siitä pääosin
pidettiin. Alun hitaudesta lähes kaikki olivat samaa mieltä, mutta kirjassa
löytyi runsaasti moniulotteisuutta, joka ei ihan pinnassa välttämättä ole
huomattavissa.
A story of
a Turkish man whose life is forever influenced by a summer spent helping a
professional well digger to dig a well. He really doesn’t know his father, and
he bonds with his employer. He also saw a woman with red hair and falls in love
practically immediately. After some
dramatic events, he leaves the village and starts his studies. After becoming
an extremely successful entrepreneur, he eventually returns to the village. The
first part of the book was pretty slow and not much happened, apparently. The
second part wasn’t much faster, but it examined the main character's thoughts
and his fascination with the Oedipus myth and 'The Book of Kings', the national
epic of Iran. The end of the book gave a reason to re-evaluate almost
everything that had happened and made the book much better than it first
appeared.
322pp
No comments:
Post a Comment