Neil Gaimanin versio Norjan/viikinkien saagoista/kansantaruista suoramuotoisena kerronta - ilman runoutta. Keskiaikaisiksi norjaksi kirjoitettujen runojen ymmärtämisessä tietysti olisi voinut olla hiukan rajoituksia. Kirja koostuu erillisistä, hiukan toisiinsa liittyvistä tarinoista. Laadullisesti niissä oli ehkä vaihtelua ja osittain tarinat olivat sisäisestikin hajanaisia, joka on tietysti ymmärrettävää, koska monessa tapauksessa ne on koottu erillisistä runoista yhteen. Parhaat tarinat olivat aika hauskoja, ja voi kuvitella, että leirinuotiolla on tirskuttu erinäisten ruumiin eritteiden lennellessä minne vain ja tultua jopa käytetyksi simana. Tarinat toisaalta ovat välillä hiukan tiivistelmäntyyppisiä ja “ylhäältä päin” kerrottuja - missään vaiheessa ei taideta mennä suoraan minkään henkilön omaan näkökulmaan. Tämä antaa kirjalle aika ulkopuolisen vaikutelman ja hahmot jäävät hiukan luonnosmaisiksi. Tämä ei ole Gaimanin parhaita teoksia, mutta ihan mielenkiintoinen versio vanhoista – mutta ei ainakaan minulle niin tutuista tarinoista.
A version of the sagas of the Vikings starring Thor, Odin, and other Norse gods. The book contains many of the original sagas as straight stories instead of the original verse. The stories never give a viewpoint of any of the characters but are told by an unnamed narrator – a bit like stories told around a campfire. This makes all the tales feel a bit detached. The overall quality seems to vary a bit, a few of the stories were pretty fun, even amusing, and others were more or less indifferent. Not one of the better books by Gaiman.
277 pp.
No comments:
Post a Comment