Seuraava osa Porin rikospoliisista kertovassa sarjassa.
Edellinen oli siinä määrin hyvä, että kun BookBeat tarjosi seuraavaa osaa
luettavaksi, aloitin sen osapuilleen samoin tein.
Poliisiasemalle tulee ahdistunut äiti. Hänen tyttärensä, 13-vuotias
Laura, on kadonnut. Laura oli lähtenyt jostain syystä koulusta tavallista
aikaisemmin ja tämän jälkeen hänestä ei kukaan ollut nähnyt vilaustakaan.
Poliisit aluksi epäilevät lähinnä tytön lähteneen karkumatkalle, mutta kun
tytön alaston, raiskattu ja kidutettu ruumis löytyy nahkiaisrysästä, asia on
pakko ottaa tosissaan. Aluksi epäillään tytön useaa vuotta vanhempaa
poikaystävää, joka omasta mielestään ei varsinainen poikaystävä edes ollut,
mitä nyt vähän paneskeli pikkutyttöä. Nuorella miehellä on kuitenkin pätevä
alibi, katoamisen jälkeen hän oli tekemässä pieleen mennyttä murtoa, joten
hänen syytteikseen jää alaikäisen seksuaalinen hyväksikäyttö ja se pieleen
mennyt murto. Tytön tietokoneelta paljastuu viestinvaihtoa miesten kanssa ja
tytöllä oli ollut kohtalaisen tuottoisa sivubisnes poikakaverinsa kanssa; hän
myi itsestään alastonkuvia. Löytyisikö syyllinen näiden asiakkaiden joukosta?
Rikoksen päätutkijana on konstaapeli Linda Toivonen, jolla
on itsellään saman ikäinen tytär, tyttö on jopa samassa koulussa kuin Laura oli
rinnakkaisluokalla. Lindalla on oma menneisyytensä, hän oli jo teininä
valokuvamalli, joka ei pelännyt alusvaatekuvauksiakaan. Hänet jopa värvättiin
Italiaan mallintyöhön, mutta se matka ei päätynyt hyvin, ja sen ajan kokemukset
kerrotaan kirjassa takautumina.
Kun Linda alkaa tutkia rikosta, ilmenee että vuosien
kuluessa on moni samanikäinen, aika saman näköinen ja samankaltaisista
lähtökohdista (yleensä avioeroperheistä) lähtöisin ollut tyttö kadonnut. Vain
pari heistä on löytynyt, molemmat jokien alajuoksulta, toinen siinä oli
kunnossa, että juuri mitään ei oikeuslääkäri voinut enää asiasta arvioida,
toisella oli hyvin samankaltaiset vammat mitä Lauralla oli. Voisiko liikkeellä
olla sarjamurhaaja?
Poliisityön tuloksena syyllinen tietysti löytyy lopulta. Matkalla on pari väärä epäiltyä, kumpikaan ei mikään puhdas pulmunen, mutta molempien kohdalla tyttöjen murhiin syyttömyys oli lukijalle aika selvä. Heihin, etenkin heidän pidättämiseensä, kulutettiin vähän turhan paljon sivuja. Kun on ilmiselvä, että varsinainen syyllinen ei ole kyseessä, niin miksi takaa-ajoa kuvataan sivukaupalla? Lindan menneisyydestä kertoneet takaumat tuntuivat melko tarpeettomilta. Niissä ei ollut aivan viime paljastusta (joka sekin juonenkäänne oli ehkä aika turha) lukuun ottamatta ollut mitään, mitä ei olisi voinut rivin välistä arvaamalla tietää muutenkin. Kirja oli sarjan heikoin tähän mennessä. Murhaajan arvasin varmaan ennen kirja puoliväliä, teot olivat jo liian inhottavia, ja takaumat eivät olleet oikein kiinnostavia. Poliisien omat ongelmat olivat kyllä kiinnostavia ja monissa asioissa tapahtui aika paljon kehitystä, yleensä huonompaan suuntaan, mutta sentään yhdellä henkilöllä ehkä suurempaa onnellisuutta kohden.
398 pp.
No comments:
Post a Comment