Terry Pratchett: Suuri ajomatka (Truckers, Bromeliad Trilogy #1)

Muistojen verestämistä vuosia sitten luetun Pratchetin nuortenkirjan kanssa. Peruskuvio kirjasta oli mielessä, mutta yksityiskohtia muistin vähemmän kuin ajattelin. Kirja kertoo ontuista, pikkuisista puutarhatontun näköisestä olennoista, joista suurin osa on elänyt vuosikymmeniä tavaratalon seinien sisällä. Heidän ajantajunsa on nopeampi kuin ihmisillä ja ihmiset vaikuttavat hitailta kömpelyksiltä, jotka eivät normaalisti onttuja edes huomaa. Kun ulkona elänyt ryhmä onttuja saapuu tavarataloon, se horjuttaa jo vakiintunutta järjestystä. Suurin osa tavaratalossa eläneistä ei ollut edes uskonut, että Ulkopuolella on olemassa. Samalla tavaratalossa alkaa tapahtuu kummallista. Tavarat vähentyvät ja näkyy kylttejä, joissa lukee “Loppuunmyynti”, “Kaikki Pois”. Tavaratalo tullaan purkamaan, mutta etenkin siinä sukupolvien ajan asuneille ja siellä syntyneille ontuille tämä on asia jota on lähes mahdoton käsittää. Mutta miten paeta? Mikäs sen helpompaa, ei tarvitse kuin varastaa ihmisten kulkuväline, valtava ja meluisa liikkuva laite. Mutta miten kuljettaa rekka-autoa, jos pituutta on noin 20 cm? 

Oikeastaan tämä oli parempi kirja kuin muistinkaan ja jossa oli huomattavasti enemmän vitsejä ja ironiaa ja kielileikittely, joka oli paljolti aikuisille tai ainakaan aika varttuneille lapsille suunnattua. Olin ajatellut tarjota tätä 7 v ikäiselle lapsenlapselle, mutta tälle kirja ehkä menisi hauskana kertomuksena, mutta vitsit todennäköisesti menisivät noin 70% osuudella ohi. Mitään sellaista sisältöä kirjassa ei ollut, joka olisi ollut muuten sopimatonta tai liian pelottavaa 7-vuotiaalle. Ehkä pitää ne pari jatko-osaakin lukea jossain vaiheessa, ainakaan molempia en ole aikaisemmin lukenutkaan. Ehkä pitää miettiä luettavaksi alkuperäisversioita, vaikea kuvitella, että kaikki kielellinen leikittely on päässyt käännöksestä läpi.

I recently reread a Pratchett young adult novel that I had read years ago. While I remembered the basic plot, I had forgotten more details than I realized.

The book tells the story of the nomes, tiny beings that resemble garden gnomes. Most of them have lived inside a department store for decades. Their perception of time is faster than humans', and humans appear to them as slow, clumsy creatures who usually don't even notice the nomes.

When a group of nomes who have lived outside arrives at the department store, it shakes up the established order. Most of the nomes who had lived in the store didn't even believe that there was an Outside.

At the same time, strange things start happening in the store. Merchandise is disappearing, and signs appear that say "Going Out of Business" and "Everything Must Go." The department store is going to be demolished, which is almost impossible for the nomes to comprehend, especially those who have lived there for generations.

But how can they escape? It's simple: they just need to steal a huge and noisy human vehicle. But how can you drive a truck when you're only about 20 centimeters tall?

This book was actually better than I remembered, with considerably more humor, irony, and wordplay that was largely aimed at adults or at least older children. I had thought about giving it to my 7-year-old grandchild, but while the story would be fun for her, she would probably miss about 70% of the jokes. There was nothing in the book that was inappropriate or too scary for a 7-year-old.

I might read the two sequels at some point, since I haven't read either of them before. I might also consider reading the original versions, since it's hard to imagine that all of the wordplay made it through the translation.

250 pp.