Steven Novella: The Skeptics' Guide to the Future: What Yesterday's Science and Science Fiction Tell Us About the World of Tomorrow

A book by the presenters of my favorite podcast examines the present state of science and technology and looks at what kind of technologies we could realistically look forward to while considering the limiting factors of the laws of nature. The book was clear and well-written, although I most likely wasn’t someone who the book was targeted for. As I do follow the podcast, and read science news (and fiction) avidly, there was little I didn’t already know. Therefore, it was almost a chore to read. While I would recommend this book to a smart high-schooler, for someone with a good knowledge of science and technology, there really isn’t much more to learn.  

432 pp. 

 

Satu Rämö: Rósa & Björk (Hildur #2)

 

Luin sarjan toisen osan heti perään. Olin pahassa flunssassa ja nämä tuntuivat juuri sopivan yksinkertaisilta luettavilta 38+ asteen kuumeessa. Tämä toinen osa jatkuu melko suoraan edellisen lopusta. Alussa takautumassa kaksi miestä suunnittelee jonkin asian salaamista, osana sitä toisen, lääkärin, tarkoitus olisi hävittää potilastietoja. Tosin Islannissa on ollut sähköinen potilastietojärjestelmä vuodesta 2004 alkaen, jonka kanssa ei ole yksittäisen lääkärillä käytännössä mitään mahdollisuutta hävittää potilastietoja.

Kun kirja pääsee varsinaisesti alkuun, ammutaan hämäräperäisiä tekoja tehnyt kunnallispoliitikko, jolla on tapana vaikuttaa kiristämällä ja uhkailemalla paikallisiin päätöksiin oman taloudellisen hyötynsä turvatakseen. Nyt hänen kotoaan löytyy alastonkuvia toisen paikallispoliitikon puolisosta, joita hän oli ilmeisesti ajatellut käyttää kiristykseen kaavoitusasiassa. Ei ehkä kaikkein fiksuimman tuntuinen suunnitelma, minulla on suhde vaimoosi, kiristän sinua sillä, vaikuttaa todella huonolta tavalta kiristää jotakuta. Melkein voisi kuvitella, että tulos olisi aika tasan päinvastainen kuin tavoiteltu. 

Toisena juonena Hildur selvittää kadonneiden sisartensa tarinaa. Erinäisten lähinnä sattumien kautta hän on löytänyt uusia johtolankoja, ja asiat eivät ehkä olekaan sitä mitä hän on lapsuudestaan asti ajatellut olevan. 

Ehkä hiukan sujuvamman kirjoitettu kirja kuin edellinen osa. Mitään erityisen vaikuttavaa tässäkään osassa ei ollut, kielellisesti se oli aika simppeliä (ja juuri hyvää luettavaa kovassa kuumeessa). Juoni oli ihan vetävä perusdekkarijuoni, ei siinäkään maa ihmeemmin mielessä järähdellyt. Hiukan ihmetyttää tämän sarjan saama suunnaton suosio? Kuunneltuna varmaan molemmat kirjat toimivat paremmin kuin luettuna, kun ei pystyy palaamaan taaksepäin tekstissä miettimään kirjallisia “hienouksia” samalla tapaa.  

360 pp. 

Satu Rämö: Hildur (Hildur #1)

Jättimäisen suosion saanut Islantiin sijoittuva, maassa asuvan suomalaisen kirjoittama dekkari. Hildur on pikkupaikkakunnan poliisi, joka vastaa paikallisesta “kadonneiden lasten yksiköstä” (Kun kyseessä muutamien tuhansien ihmisten, tai ehkä kymmenen tuhannen, asuttama alue, niin oikeastiko siellä katoaa lapsia niin usein, että tarvitaan oikein yksikkö tätä varten?). Hildurilla on oma trauma: hänen pienet sisaruksensa ovat kadonneet lapsina koulumatkalla jälkeäkään jättämättä. Pian tämän jälkeen hänen vanhempansa kuolivat auto-onnettomuudessa, hän itse on ollut tämän jälkeen tätinsä kasvattama. Hän työskentelee pikkuisen paikkakunnan poliisilaitoksella, jonne saapuu kesäharjoittelijaksi suomalainen poliisiopintojensa loppuvaiheessa oleva mies, Jacob, jolla on tietenkin omat traumansa; hänen norjalainen ex-vaimonsa yrittää eristää ja vieraannuttaa Jacobin pojan isästään.

Varsinaiset tapahtumat saavat alkunsa, kun lumivyöryn alle jääneestä mökistä löytyy kuollut mies. Tämä osoittautuu olleen kuollut jo ennen lumivyöryä, murhattu. Kuollut mies on poliisin tuttu, hänellä oli tapana houkutella karanneita teinejä kotiinsa ja ainakin paljastella itseään. Poliisilla ei ollut ollut mistään muusta näyttöä, joten vankilaan tätä ei oltu saatu. Miehen suusta löytyy vaaleita hiuksia. 

Jo aikaisemmin oli kiero asianajaja jäänyt auton alle, hänet oli yliajettu omalla autollaan toistuvasti. Myös tämän suusta löytyi vaaleita hiuksia. Eikä hän jää viimeiseksi uhriksi. 

Juoni oli aika tavanomainen dekkarijuoni, ja ihan kohtalaisen vetävä sinällään. Mitään erityisen poikkeuksellista siinä ei ollut, ja kielellisesti kirja ei ollut mitenkään erityisen hyvä, pikemmin päinvastoin, Kieli on melko yksinkertaista, lauseet lyhyitä ja välillä jäykähköjä, melkeinpä jotenkin käännetyn vaikutelman antavia. Matkailutietoa kirjassa myös annosteltiin aika raskaalla kädellä, kaikki Islantia koskevat asiat selitettiin aivan puhki ja kuvailtiin erittäin yksityiskohtaisesti. Kyllä niistä aika suuren osan olisi asiayhteydestä ymmärtänyt. Muutenkin vähän selittelevä vaikutelma tuli kirjasta. Mielenkiintoisena yksityiskohtana koko Islannissa ei kuulemma ole kuin yksi patologi. Taitaa melkoisen työllistetty kaveri - tämä korjattiin kyllä toisessa osassa sarjaa.   

364 pp. 

Sirpa Kähkönen: 36 uurnaa : väärässä olemisen historia

 

Tämän vuoden Finlandia-palkinnon voittanut kirja. Kirjassa kirjailija käy tilintekoa suhteestaan äitiinsä. Äiti on juuri kuollut. Hänellä oli ollut pitkä alkoholitausta ja tyttären ja äidin suhde oli oikeastaan aina ollut kaukana auvoisesta. Äiti on kuollut pitkän sairastamisen jälkeen, ja tytär käy mielikuvituksessaan keskustelua tämän kanssa asioista, jotka äidille olivat tärkeitä ja siitä mikä äidin tausta oli. Yllättävän vähän oikeastaan heidän suhdettaan käsiteltiin, enemmän kirja painottui siihen, miksi äiti oli sellainen kuin oli ja osittain sukupolvien ylittävän trauman merkitykseen perheessä. Kirjailija kerää listaa äidille tärkeistä asioista “mukaan hautaan”. Lista koostuu erilaisista asioista konkreettisista abstrakteihin välillä “villatakki” ja “tuska päässä”. Kaikki listan ilmiöt ja asiat kirjassa käsitellään ainakin jossain laajuudessa.   

Kirja mielestäni oli ihan hyvä, mutta se ei herättänyt suunnatonta ihastusta, eikä ole lukemistani Finlandia-voittajista puolivälin yläpuolella. En ole tämän kirjailijan teoksia koskaan aikaisemmin lukenut, ja käsittääkseni hänen muutkin kirjansa kertovat hänen sukunsa vaiheista.  Elämä alkoholisti/ilmeisesti jonkinasteisen frontaalivamman saaneen äidin kanssa on varmasti ollut raskasta, mutta kirja maistui hiukan henkilökohtaiselta terapiatyöltä, enkä ihan varma mitä se ulkopuolisille kuuluu tai antaa. Kielellisesti se oli hyvä, mutta vähän liikaa siinä oli paikoitellen ärsyttäviä tajunnanvirta kielijippoiluita kerronnassa ilman oikein hyvä perustetta. Mitään suurta houkutusta palata kirjoittajan aikaisemmin perhetarinaa käsitteleviin teoksiin tästä ei herännyt.  

The book that won this year's Finlandia Prize. In the book, the author reflects on her relationship with her mother, who has just passed away. The mother had a long history of alcoholism, and the relationship between the daughter and the mother had never been idyllic. The mother passed away after a long illness, and in her imagination, the daughter engages in a conversation with her about things that were important to the mother and the background of her life. The book doesn't delve much into their relationship; instead, it focuses more on why the mother was the way she was and partly on the significance of intergenerational trauma in the family. The author compiles a list of things important to the mother to take "to the grave." The list includes various items, from concrete to abstract, ranging from a "woolen sweater" to "anguish in the head." All the phenomena and things on the list are explored to some extent in the book.

In my opinion, the book was decent but didn't evoke tremendous enthusiasm, and it doesn't rank above the halfway mark of the Finlandia winners I've read. I haven't read any of this author's works before, and as far as I understand, their other books also recount the history of her family. Life with an alcoholic or presumably someone who suffered some form of frontal lobe injury must have been challenging, but the book felt a bit like personal therapeutic work, and I'm not entirely sure how much it belongs to or offers outsiders. Linguistically, it was good, but at times, there were annoying stream-of-consciousness linguistic quirks in the narrative without a solid justification. There wasn't a strong desire to revisit the author's earlier works dealing with family stories after reading this one.

276 pp

Maijastina Kahlos: Taikakirja

Kirja kertoo taikuuden, noitumisen ja magian historiasta. Nämä aiheet ovat läpi historian olleet toisaalta epäilyttäviä ja niistä on voitu saada kuolemantuomio, mutta aina on ollut hiukan hämärä jakolinja sen suhteen, mikä on uskontoa ja mikä kiellettyä taikuutta. Toisaalta taikuus on suojelevat amuletit, pikku loitsut ja vastaavat olivat osa jokapäiväistä elämää, ja osittain vanhat ”pakanalliset” tavat säilyivät ja sulautuivat uudenpiin kristillisiinkin tapoihin. Usein on myös ollut niin, että omat uskonnolliset tapamme ovat olleet oikeita, kun taas toisen uskonnon tavat ovat näyttäytyneet kammottavana magiana – ja päinvastoin. Koska yliluonnollinen on ollut "totuutta", erityisesti vahinkoa aiheuttava taikuus on aina ollut erittäin tuomittavaa ja usein kuolemantuomion arvoista. Myös ennustamiseen suhtauduttiin erittäin tuomitsevasti, koska sen katsottiin voivat horjuttaa valtiaiden asemaa. Tosin hieman valistuneemmillakin ajoilla, vaikka magian tuomitsevat lait ovat olleet voimassa, tuomion saamiseksi on tarvittu varma näyttö, jonka hankkiminen ei tietysti ollut erityisen helppoa.

Kirja tarjoaa kiinnostavan yleiskatsauksen taikakeinojen ja niitä hallitsemaan luotujen lakien historiaan. Se päättyy ehkä hieman liian varhaiseen vaiheeseen, sillä taikuudella ihmisiä huijaavat eivät ole mihinkään vieläkään kadonneet. Ehkä myös hieman kevyempi sävy ja runsaammat anekdootit olisivat voineet parantaa teosta; nyt se paikoitellen tuntui hiukan liian akateemisen oppikirjamaiselta.

The book tells the history of magic, witchcraft, and sorcery. These topics have, throughout history, been both suspicious, and one could face the death penalty for them. Yet, there has always been a somewhat blurred line between what is considered religion and what is forbidden magic. On the one hand, magic, including protective amulets, small spells, and the like, was a part of everyday life. Some old "pagan" practices even persisted and merged with newer Christian customs.

Often, our own religious customs have been deemed correct, while the practices of another religion have been seen as horrifying magic – and vice versa. Since the supernatural was considered to be "true," particularly harmful magic has always been highly condemned and often worthy of the death penalty. Predictions, too, were viewed with extreme disapproval, as they were believed to undermine the authority of rulers. However, in somewhat more enlightened times, even though laws condemning magic have been in place, obtaining solid evidence for a conviction has, of course, not been particularly easy.       

The book provides an interesting overview of the history of magical practices and the laws created to govern them. It concludes, perhaps a bit too early, as those who deceive with magic have not disappeared to this day. Perhaps a slightly lighter tone and more anecdotes could have improved the work; at times, it felt a bit too much like an academic textbook.

239 pp.

Ulla Koskinen: Suomessa selviytymisen historiaa kivikaudelta keskiajalle ja 1900-luvun alkuun

Mukavasti kirjoitettu ja vetävä historiankirja siitä, millaista ja kuinka erilaista eläminen menneisyyden maailmassa oli ja kuinka asiat muuttuivat vähitellen toisenlaisiksi satojen vuosien kuluessa. Kirjassa käydään läpi ruokakulttuuria, työn tekemistä ja tekniikka, terveyttä, tekniikkaa ja sosiaalista elämää seurustelutavoista vapaa-ajanviettoon. Aika raskasta, mutta toisaalta sosiaalista – välillä varmasti liiankin – elämä on menneisyydessä ollut. Eettinen taso ei nykyajan näkökulmasta vaikkapa lasten kohtelussa ole kovin korkealla tasolla ollut, mutta toisaalta eipä ehkä aina ole paljon vaihtoehtojakaan ollut, kun pelkkä hengissä pysyminenkin oli vaativaa eikä kaikilta aina edes onnistunut.  

It is a beautifully written and compelling history book about what living in a world a hundred years older was like and how things gradually changed throughout hundreds of years. The book covers food culture, work and technology, health, technology, and social life from socializing to leisure activities. Life in the past has been both physically demanding and, on the other hand, social –  probably too much sometimes. From the present perspective, the ethical standards may not have been very high, especially in the treatment of children. Still, on the other hand, perhaps there haven't always been many choices when basic survival has been at stake.    

 293 pp

Arttu Tuominen: Hyvitys (Delta #2)

Seuraava osa Poriin sijoittuvassa dekkarisarjassa. Tällä kertaa kerronnan pääpiste sijoittuu toiseen murharyhmän poliiseista, Henrik Oksmaniin, kun edellisessä kirjassa pääpaino oli ryhmän johtajassa ja hänen lapsuutensa traumoissa. Jo viime kirjassa annettiin ymmärtää, että Henrik Oksmanilla on jossain määrin pakko-oireiseen häiriöön sopivia käyttäytymispiirteitä. Nyt niiden taustan syyt selviävät paremmin. Hänen isänsä on ollut kontrolloiva ja vahvasti uskonnollinen, pitäen sekä poikansa että puolisonsa tiukassa kurissa. Se, että poika osoittautui olevan homoseksuaali, jolla on transvestiittisia taipumuksia, ei asiaa liiemmin helpottanut.

Porissa olleeseen homojen suosimaan yökerhoon tehdään pommi-isku, jossa kuolee useita henkilöitä ja vammautuu vielä enemmän. Henrik Oksman oli ollut klubilla vain hetkeä ennen räjähdystä, ja poistunut sieltä jääden valvontakameroiden kuviin kauniissa punaisessa mekoissa miehen käsipuolessa. Tunnistetaanko hänet? Kertooko hän muille tapausta tutkiville poliiseille, että oli paikalla vain hetkeä ennen terrori-iskua? Silloin hänen salaisuutensa paljastuisi. Iskun tehnyt mies julkaisee videon, jossa hän usuttaa samanmielisiä vainoon sukupuolivähemmistöjä vastaan. Skinit ja vastaavat tuntuvat tätä kutsua myös noudattavan. Se, mikä videolla oli pahinta, oli siinä näkyvät vielä käyttämättömät kranaatit ja ase. Valmius on siis uusiin iskuihin olemassa, mutta onko sellainen tapahtumassa ja jos on, niin minne?

Hyvä ja jännittävä kertomus, jossa tutustutaan tarkemmin Henrik Oksmaniin ja siihen, miksi hän on sellainen kuin on. Hänellä on myös yllättäen mahdollisuus samaistua kirjan pahikseen - siinä määrin samankaltaisuuksia heidän menneisyydessään ja isäsuhteissaan on. Kirja oli ehkä hiukan parempi ja sujuvammin kirjoitettu kuin sarjan ensimmäinen osa. Muutamia kummallisuuksia

kirjassa oli, ilmeisesti "riittävän vahvalla linkkiantennilla" pystyy yhdistämään internetiin ilman mitään palveluntarjoajaa? WTF? Mites tuo muka onnistuisi? Jonnekinhan se yhteys pitää ottaa? Muutenkin pahiksen taidot ylittivät vähän uskottavuuden rajan - ja mihin ihmeeseen tämä tarvitsee kuvatun kaltaisen tietokonepalvelinfarmin?

The next part of the detective series set in Pori. This time, the narrative focuses on another detective in the murder squad, Henrik Oksman, whereas in the previous book, the emphasis was on the team leader and his childhood traumas. In the last book, it was hinted that Henrik Oksman exhibits behavioral traits consistent with obsessive-compulsive disorder. Now, the reasons behind these traits become clearer. His father had been controlling and strongly religious, keeping both his son and spouse under strict control. The fact that the son turned out to be homosexual with transvestite tendencies didn't make things any easier.

A bomb attack occurs in a nightclub popular among the gay community in Pori, resulting in several deaths and even more injuries. Henrik Oksman, who had been at the club just moments before the explosion, was captured on surveillance cameras leaving, wearing a beautiful red dress and with a man on his arm. Will he be identified? Will he tell the other detectives investigating the case that he was there just moments before the terrorist attack? In which case, his secret would be revealed. The man behind the attack releases a video, encouraging like-minded individuals to persecute sexual minorities. Skinheads and similar groups seem to be following this call as well. What was most alarming in the video was the sight of unused grenades and a weapon. The readiness for new attacks exists, but is one imminent, and if so, where?

A gripping and thrilling story delving deeper into Henrik Oksman and the reasons behind his nature. Surprisingly, he also has the opportunity to identify with the antagonist of the book – to the extent that similarities in their pasts and father-son relationships are evident. The book was perhaps a bit better and more smoothly written than the first part of the series. There were a few oddities in the book; apparently, with a "sufficiently strong link antenna," one can connect to the internet without any service provider. WTF? How could that be possible? In any case, the villain's skills exceeded the credibility limit a bit – and what on earth does he need a computer server farm like the one described for?

 

Agatha Christie: Roger Ackroydin murha (The Murder of Roger Ackroyd) Hercule Poirot #4

 Agatha Christien kirja, joka on hänen teoksistaan maineeltaan parhaasta päästä, ja joka on ilmeisesti ainoa kirjailijan teoksena ”1001 kirjaa, jotka on luettava ennen kuolemaa” -listalla. Kovin tarkkaan juonta ei voi spoilaamatta kuvailla, mutta Roger Ackroyd, paikallinen rikas liikkeenomistaja on kuollut ja Hercule Poirot selvittää kuka on syyllinen. Apulaisenaan hänellä on paikallinen maalaislääkäri, joka kertoo tapahtumista minämuotoisena kerrontana, ja jolle Poirotin tutkimuksien eteneminen on pääosin ihmettelyä tuottavaa. Luonnollisesti murhaaja paljastuu kaikkien epäiltyjen yhteisessä tapaamisessa vanhaan kunnon dekkarityyliin. Itse arvasin yllätysmurhaajan aivan kirjan alkuvaiheessa, tieto siitä, että murhaan henkilöllisyys on suuri yllätys, riitti suuntaamaan epäilyt tiettyyn suuntaan, eikä sitten tarvinnut muuta kuin bongailla kirjailijan pikkuvihjeitä, siitä kuka murhaaja osoittautui olemaan. Ihan hyvä ja vetävä kirja tästä huolimatta.

Agatha Christie's book, which is among her most renowned works and is apparently the only one by the author listed in '1001 Books You Must Read Before You Die.' The plot cannot be described in too much detail without spoilers, but Roger Ackroyd, a wealthy local business owner, has died, and Hercule Poirot investigates who is the culprit. Assisting him is a local country doctor who narrates the events in the first person and for whom the progress of Poirot's investigations is mainly a source of wonder. Naturally, the murderer is revealed in a meeting of all the suspects in the classic detective style. I guessed the surprise murderer very early in the book; the information that the identity of the murderer is a significant surprise was enough to direct suspicions in a certain direction. Then all that was needed was to spot the author's subtle hints about who the murderer turned out to be. Overall, it is a good and engaging book nonetheless.

265 pp