The second part of one of the best known trilogies in science fiction. It hasn’t really held its time, and this part felt inferior when compared with the Foundation. Especially the first part of the novel was very mediocre, the last two thirds with Mule were better.
Vuosi kului ennen kuin tämän trilogian seuraavan osan sain aikaiseksi lukea. Kakkososat ovat usein ongelmallisia, jopa tällaisissa novelleista kokoon kyhätyissä kirjoissa. Kirja koostuu kahdesta erillisestä tarinasta. Ensimmäisessä koetaan imperiumin viimeinen voimanponnistus Säätiötä vastaan. Tämä tarina oli varsin heikko ja ratkesi aivan liian helposti, nopeasti ja oikeastaan itsestään. Tämä vaikutti turhalta lisältä kertomuksessa. Toisessa, pidemmässä, tarinassa ilmaantuu galaksin tulevaisuuteen vaikuttamaan uusi tekijä, jota edes Hari Seldon ei aikanaan osannut ennakoida: Muuli, mutantti joka lyhyessä ajassa valtaa Säätiön ja suuren osan Linnunrataa. Mutta kuka tai mikä tuo Muuli oikein on? Tämä jälkimmäinen kertomus oli selkeästi parempi. Henkilöahmojen kuvaus tosin siinäkään ei mitään huippuluokkaa ollut ja henkilöhahmojen motivaatiot paikoitellen jäivät aika epäselviksi. Tupakointia kirjassa oli jostain syystä huomattavasti vähemmän kuin ensimmäisessä osassa, tosin atomikäyttöiset tuhkakupit löytyivät joka pöydältä. Asenteetkin henkilöillä olivat erittäin 40-lukuiset, etenkin naisiin kohdistuneet. Vanhentunut fiilis kirjasta tuli muutenkin, ehkä jopa enemmän kuin ensimmäisestä osasta.
286 s.
No comments:
Post a Comment