Another book which follows the adventures of Vares, a private detective from Turku. The book starts when he is kidnapped, drugged with angel dust, and is saved only by a literal accident when a drunken driver hits the car he is being transported on. After he recovers from the accident and the poisoning, he starts to find out why he was kidnapped – as the cases he is working on don’t seem to be very dangerous – there are only two missing person cases. The book is mostly very fluently written, but there are some “slight” problems in the plot. Everything is solved, and Vares survives not once but twice, only by a HUGE coincidence.
Pitkästä aikaa oli Vares-kirja luettavana. Kirja sopi hyvin tilanteeseen, kun oli flunssainen ja keskittymiskyky ei ollut ihan paras mahdollinen.
Vareksella on parikin kadonneen henkilön etsimistä kesken - toinen on mahdollisesti kotoaan karannut teini, toinen taas nuhteeton hyvässä uraputkessa ollut perheenisä. Kirjan alussa Vares siepataan baarista huumattuna ja häntä ollaan kuljettamassa tuntemattomaan määränpäähän kun sattuma astuu peliin ja liikenneonnettomuus katkaisee kidnappauksen. Toivuttuaan kolarin kolhuista ja enkelintomupöhnästään Vares alkaa selvitellä päivän tapahtumia - mitä hän oikeastaan olikaan tutkimassa tuona päivänä. Tämä ei ihan helppoa ole, kun omat muistikuvat ovat pyyhkiytyneet täydellisesti pois. Kumpikohan katoamistapauksista on noin vaarallinen? Vai onko kyse jostain ihan muusta?
Kirja oli tutun vetävällä kielellä kirjoitettu, tosin alkupuolella oli niin paljon typerää ja turhaa “miehistä” huulenheittoa, että viittä vailla lopetin koko kirjan, mutta kun juoni alkoi vetää, niin tapahtumia alkoi olla ihan riittävässä määrin. Taustalta löytyy sitten melkoista salaliittoa, ammattitappajia, ympäristörikollisuutta ja muuta pientä. Hyvä kirja, mutta ärsyttävästi kirjan loppuratkaisu ja jopa Vareksen henki lopulta on kiinni pienestä, epätodennäköisestä ja jopa erittäin epäuskottavasta sattumasta. Tältä osin kirjassa on kyseessä hiukan laiskaa juonenkuljetusta, mutta viihdyttävä flunssalukemista se oli tästä huolimatta.
422 s.
No comments:
Post a Comment