Monday, October 28, 2019

Donna Tartt: Jumalat juhlivat öisin (The Secret History)


A classic book, which is a mixture of a literate novel, a detective story and a book of human relations. It was fairly interesting, but pretty verbose. There is some interesting character development, but I didn’t really understand the motivations of many characters; just boredom and too much money? And most of the characters didn’t really have vast, disposable income anyway.

Tunnettu ja kuuluisa (ja paksu) kirja, joka on ollut kirjahyllyssä jo pitkään odottamassa. Köyhähkö, vanhemmistaan vieraantunut nuori mies, Richard, lähtee toiselle puolelle maata opiskelemaan arvostettuun kouluun. Jostain mielestäni äärimmäisen huonosti perustellusta syystä ja yrittää päästä ja pääseekin lopulta aika erikoisen professorin johtamaan aika erikoiseen porukkaan, joka erikoistuu antiikin kreikan kielen opiskeluun ja oikeastaan muiden aiheiden opiskelu on lähes kiellettyä. Porukka on aika erikoista ja paljolti eri yhteiskuntaluokasta lähtöisin olevaa kuin kertojahenkilö, jolla ei käytännössä ole lainkaan rahaa käytettävissään. Ryhmä on erittäin. kiinteä, etenkin sen alkuperäiset jäsenet. Kuinka kiinteä ja mitä kaikkea he yhdessä tekevät selviää Richardille vasta vähitellen.
Kirja alkaa murhalla. Siihen, miten tähän päädytään (ja toiseen, jo edeltävään, murhaan) kuluu useampia satoja sivuja). Kirjan aloittavan murhan kohteena on yksi ryhmän jäsenistä, jonka psyykkinen tila on epävakaa. Hän tietää ryhmän jäsenten ensimmäisestä murhasta (tai mahdollisesti taposta, yksityiskohdat ovat jopa mukana olleille hiukan epäselviä) käytännössä kiristää rahakkaampia ryhmän jäseniä ja vaikuttaa sekoavan koko ajan enemmän. Ei siis ole mitään muuta keinoa, kuin päästä hänetkin hengiltä. Ongelmat eivät tällä ole ratkaistu, sillä syyllisyys teoista jää jäljelle ja se vaikuttaa eri hahmoihin jokaiseen omalla tavallaan.

Kirja, joka on sekoitus jonkinlaista dekkaria, ihmissuhdekertomusta ja ”korkeakirjallista” romaania. Se tutkii henkilöiden eroavuuksia ja ajatuksia aika kiinnostavalla tavalla, vaikka onkin paljolti kovin hidasliikkeinen, eivätkä henkilöiden motiivit ole välttämättä ihan kunnolla ymmärrettävissä. Kirja oli ihan kohtalainen ja hyvin sinällään kirjoitettu, mutta en sen klassikkomainetta ihan täysin ymmärrä.

745 s.

No comments: