Eppu Nuotio, Pirkko Soininen: Punainen vaate (Salome Virta #3)

An ”art detective” story where a documentary film director tries to find the story behind a forged painting by a famous female Finnish artist. Interspersed with that story are letters between the artist and her female friend. At first, the letters were a bit boring, but after a love triangle emerged, they became more and more interesting. Even then the relation to the main story was very scant and felt mostly written as padding for the shortish length of the main story.


Kirjapiirin kirjana luettu “taidedekkari”, jossa päähenkilö, dokumenttielokuvien ohjaaja, Salome Virta, selvittelee saksalaisen rikkaan miehen työhuoneessa riippuvan suomalaisen naistaiteilijan, Elin Danielson-Gambogin, omakuvan salaisuutta. Koska kyseinen maalaus on oikeasti Turun taidemuseossa, on liikemiehen omistuksessa olevan pakko olla väärennys. Mutta mistä noin hyvä väärennys oikein on peräisin?

Nykyaikaan sijoittuvan juonen välissä kulkee toinen, kahden taiteilijan eli juuri Elin Danielson-Gambogin ja hänen ystävättärensä Dora Wahlroosin (kuviteltuun) kirjeenvaihtoon pohjautuva juoni, jolla on jossain määrin todellisuustaustaakin. Etenkin kirjan alussa tämä kirjeenvaihto oli erittäin turhan tuntuista ja haukotuttavaa, lähinnä oli kiire päästä näistä osuuksista nopeasti ohitse. Loppua kohden tämä[kin] juoni kohentui huomattavasti, kun mukaan tuli kolmiodraamaa. Myös varsinaisen perusjuonen alku oli hitaahko, mutta sitten tarina sai vauhtia hiukan liiankin nopeasti ja jopa aika kummallisesti, mukana oli joitain erikoisia yhteensattumia, esim. yksi henkilö, jonka piti olla Berliinissä, olikin yllättäen ilman mitään selkeää perustelua Tampereella. Kirja oli kohtuullisen viihdyttävä, kovin kevyt mutta lajissaan kiinnostava – dekkari ilman murhaa. Kirjapiirissä kirja ei saanut suurta suosiota: juonta pidettiin turhan kevyenä ja kirjeitä liian irrallisena kokonaistarinan kannalta, mitä ne kiistatta olivatkin. Ne tuntuivat paljolti täytteeltä, jotka oli kirjoitettu paikkaamaan varsinaisen kertomuksen juonen lyhyyttä.


287 pp.