Kirja, joka kertoo taiteilijasta sodan jälkeisessä Japanissa. Taiteilija, Ono, muistelee elämäänsä, hän oli ennen sotaa tunnetun taiteilijan oppilaana. Opettaja oli tuonut taiteeseensa länsimaisia sävyjä. Aluksi Ono oli opettajan suosikkeja, mutta kun Ono suuntautui taiteessaan traditionaalisempaan ilmaisuun ja alkoi maalata isänmaallissävyteisiä propagandajulisteissa käytettäviä teoksia, heidän suhteensa katkesi. Nyt sodan jälkeen Onon tytär haluaa naimisiin ja avioliittokeskustelut ovat kesken. Ono pelkää, että sodanjälkeisessä maailmassa hänen kansallismieliset taideteoksensa eivät enää ole etu neuvotteluiden kannalta. Aivan alussa hän ajattelee itsellään olevan yhä vaikutusvaltaa, mutta asia osoittautuu toisenlaiseksi, ainakin ehkä. Lopussa vaikuttaa siltä, että tilanne on ehkä monimutkaisempi kuin Ono ajattelee tai ymmärtää – ja hänen muistikuvansa ja ajatuksensa eivät ehkä aina ole ihan täysin samoja kuin muilla.
Kirjassa on hiukan samantapainen menneisyyttään pohtiva ja ei ehkä ihan täysin (ainakaan tietoisesti) asioita ymmärtävä tai absoluuttisessa totuudessa pysyvä minämuotoinen kertoja kuin Pitkän päivän ilta -kirjassa. Molemmissa kirjoissa päähenkilöt ovat olleet mukana tapahtumissa, jotka jälkikäteen ovat olleet vähemmän viattomia, kuin niiden aikana vaikutti, ainakin jälkikäteen asioita arvioitaessa, ja molempien muistikuvat tukevat oman osuuden merkityksettömyyttä kokonaisuuden kannalta. Tässä hiukan myöhemmässä kirjassa päähenkilö oli mielestäni kiinnostavampi – mutta ehkä kulttuurierot vaikuttavat osaltaan asiaan, Onon maailma avioliittoneuvotteluiden tärkeyksineen oli kumminkin aika kaukana länsimaisesta – vaikka tietenkään se miten ihmiset ajattelevat ja tuntevat on aika samanlaista eri aikoina ja eri kulttuureissa. Kirjassa oli suhteellisen hidastempoista ja pohdiskelevaa, mutta hienosti kirjoitettua kieltä. Juoni, jos sellaista varsinaisesti oli, ei kovin nopeasti edennyt. Kirja oli lukemistani Ishiguron teoksista ehkä vähiten suosikkini.
A book with a similarly unreliable narrator as in The Remains of the Day. The protagonist is an artist in post-war Japan. He was known for his patriotic art, but as times have changed his reputation isn’t what it used to be. At first, he apparently doesn’t recognize that fact as well as he should, but he slowly comes to terms with it, even though his memories of some key events might still not be accurate, and he remembers himself in a good light.
A well-written book where little happens except for the protagonist reminiscing about his past. It is perhaps the least favorite of Ishiguro’s books for me, but even that means it was still a very good one.
260 pp.
No comments:
Post a Comment