Arttu Tuominen: Verivelka

Itselle uuden poliisisarjan ensimmäinen. Porin seudulla on mökillä tapahtunut aika tavanomainen juoppopuukotus: jo muutaman päivän kestäneiden ryyppäjäisten lopuksi yksi juhlijoista on puukotettu kuoliaaksi, ja puukottaja näyttää paenneen läheiseen metsään myrskystä huolimatta. Poliisi löytää mahdollisen syyllisen metsästä puoliksi paleltuneena ja tutkii tapahtumapaikkaa minkä voi, kunhan saa lopulta levottoman ryyppyporukan pois tiloista. Sade ja ylimääräinen sakki on sotkenut jälkiä, mutta kun tapaus näyttää ilmiselvältä ei kovin tarkasti jälkiä tutkita. Tämän nykyhetkessä tapahtuvan tarinan lomassa kuvataan parikymmentä vuotta vanhempaa aikaa, jolloin Porin murharyhmän päällikkö oli pikkupoika, joka eli kevättä ja kesää ala-asteen ja yläasteen välissä. Hänellä oli paras ystävä, jonka kanssa hän vietti aikaansa. Luokalla oli myös julma poika, joka sakkinsa kanssa kiusasi säälimättä heikompana pitämiään, mutta yhdessä pojat, etenkin tuo tulevan poliisin ystävä, pystyivät vastustamaan kiusausta, ainakin tietyissä rajoissa. Nykypäivässä käy ilmi, että puukottaja ja asiaan tutkintaa johtava poliisi ovat nuo kaksi kaverusta ja puukotettu on tuo kiusaaja. Onko lapsuuden ystävyys aikuisuuteen kantavaa? Entä, jos ystävyyden sisällä tapahtui asioita, jotka ovat suunnattomia millä mittakaavalla tahansa ja joilla on vaikutuksensa kaikkien ne kokeneiden koko elämään?

Kirja tapahtuu siis kahdessa ajassa. Menneisyyden tapahtumat antavat selityksen nykyajan tapahtumille ja sille mitä poliisipäällikkö tekee mennessään reilusti lain sallimien rajojen ylitse, alueelle, josta kiinnijäämisessä seurauksena ei olisi vain työstä erottaminen vaan myös reilu tuomioistuimen antama tuomio. 

Kirja oli hyvin kirjoitettu ja erittäin kuvailemalla kielellä; sen tapahtumat lähes näki mielessään elokuvan jopa kuviteltuja kuvakulmia myöten. Tyyliltään se oli hiukan jotain muuta kuin ihan tavallinen dekkari – syyllinen oli alusta alkaen selvillä ja ”ongelmana” oli oikeastaan se, miten yksi poliisi pystyy vesittämään ilmiselvän tappojutun ilman, että muut poliisit asiaa huomaavat - ainakaan niin, että pystyvät sen myös todistamaan. Kirja oli hyvä, mutta etenkin kiusaamiskohtauksien kuvailu oli minusta turhan pitkälle menevää ja tarpeettoman väkivaltaista. Juoni ei myöskään ollut ihan vedenpitävä, parissa avainkohtauksessa traagisilla tapahtumilla oli ulkopuolisia silminnäkijöitä, jotka olisivat kertoneet tapahtumien todellisen kulun, joten poikien synkkien salaisuuksien säilyttäminen vuosien ajan ei mitenkään olisi onnistunut. 

The book happens at two different times. One in the past, when the characters are preteens, and the other in present time when one of the former teens has killed another. The police inspector examining the murder used to know both the murderer and the victim. The victim was a school bully; the killer and the police officer were blood brothers. The events of the summer were traumatic. Will the friendship last throughout years and hardship?

A well-written book where the emphasis was not on finding the murderer but rather on whether the policeman will honor his friendship and help his friend to escape a conviction – and at what cost? The writing was very visual and expressive – seeing the scene in one’s mind was easy. The drawback was the extreme bullying scenes – possibly a slightly less graphic description might have been enough. The characters were pretty complex – perhaps even too much so. Apparently, every single police officer at that police department has severe mental baggage and problems ranging from OCD to alcoholism.

450 pp.