Thursday, August 8, 2024

Jarkko Sipilä: Pelontekijät (Takamäki #21)

Takamäki sarjan seuraava kirja. Kerrostaloasuntoon ammutaan oven läpi kaksi laukausta. Kun poliisi tulee paikalle, asunnosta löytyy vaatekaappiin piiloutunut pikkurikollinen, joka on niin peloissaan, että on enemmän kuin innokas pääsemään poliisivankilaan turvaan. Miksi miestä peloteltiin tuolla tapaa? Ja miksi parilla muulla pikkurikollisella oli tehtävä kiristää kolmannelta tietoa jostain asiasta, tosin tumpelot onnistuvat tappamaan miehen, ennen kuin tämä kertoo salaisuutensa. Ja miten Salmela, ataripoliisi Suhosen vanha kaveri ja tiedottaja liittyy tähän kaikkeen, etenkin miten Salmelalla tallessa oleva muistikortti liittyy asiaan. Mitä niin arvokasta kortilla voisi olla?

Kirja oli taattua tasaista laatua, jossa tapahtuvat etenevät kiihtyvään tahtiin. Henkilöhahmot olivat vanhoja tuttuja ja omia itseään. Yksi asia, mikä on alkanut ihmetyttää, on se, että kuinka paljon Suhonen oikein Salmelalle antaa periksi ja kuinka paljon antaa käyttää itseään hyväksi tämän reippaasti harmaalle puolelle menevissä teoissa? Muuten kirja kumminkin oli taas kerran realistista poliisitoiminnan kuvausta, vaikka rikoksen kaikki yksityiskohdat eivät ehkä kaikkein loogisimpia ja realismisimpia olleet. 


The next book in the Takamäki series. Two shots are fired through the door of an apartment. When the police arrive, they find a petty criminal hiding in the wardrobe, so terrified that he is more than eager to get to the safety of a police cell. Why was the man scared in such a way? And why were a couple of other petty criminals tasked with extracting information from a third person, though the bumblers managed to kill the man before he could reveal his secret? And how is Salmela, an old friend and informant of undercover cop Suhonen, involved in all this, especially regarding the memory card Salmela has kept safe? What could be so valuable on that card?

The book delivered the usual consistent quality, with events unfolding at an accelerating pace. The characters were old familiar faces, staying true to themselves. One thing that has started to puzzle me is how much Suhonen really lets Salmela get away with, and how much he allows himself to be used by Salmela in his increasingly questionable activities. Otherwise, the book once again provided a realistic depiction of police work, even if not all the details of the crime were the most logical or realistic.

329 pp. 

 

No comments: