Itselleni uuden kirjailijan yhden sarjan avaava teos. Mies on tapettu erittäin verisesti jalkapallokentän pukuhuoneessa. Kun hänen perheelleen mennään viemään tietoa, osoittautuu, että myös hänen perheensä on tapettu julmasti, käytännössä teurastamalla. Vaikka aluksi näytti siltä, että kukaan ei ole hengissä, osoittautuu, että perheen teini-ikäinen poika on nipin napin elossa. Ilmenee myös, että perheen tytär ei ollut kotona murhien tapahtuessa, eikä oikein kukaan tiedä missä hän on. Jotta tytär löydettäisiin ja pelastettaisiin häntä ehkä jahtaavalta murhaajalta, poliisin edustaja toivoo teholla hoidettavana olevan pojan hypnotisointia. Hypnoosin suorittaa lääkäri, joka oli kymmenkunta vuotta sitten vannonut olevansa ikinä enää hypnotisoimatta ketään, mutta painostettuna hän lopulta suostuu. Hypnoosissa yllättäen vaikuttaa siltä, että ko. poika on itse murhaaja. Miksi hän tällaisen teon olisi tehnyt?
Hypnoosin tehnyt lääkäri päätyy lehtien sivuille, kun häntä syytetään epäeettisestä toiminnasta. Myöhemmin hänen verenvuototautia sairastava poikansa kaapataan. Liittyykö tämä perhemurhaan, etenkin kun syyllisenä pidetty poika karkasi sairaalasta. (jeps, joo, maksavammasta kärsivä kolkkaa pari henkilöä ja katoaa…)
Kirjan puolessa välissä oli erittäin pitkä (ja kovin puuduttava ja tylsä luettava) takautumajakso, jossa kuvattiin ryhmäterapiaa hypnoosilla. Jakso oli paitsi pahasti ylipitkä niin myös erittäin epäuskottava kaikilla tasoilla. Hypnoosia käytettiin ryhmähoitona vakavista traumoista kärsiville, mukana ilmeisen prepsykoottisia henkilöitä. Etenkin sen jälkeen, kun yksi murtautui terapeutin kotiin ja varasti tavaroita, olisi hoitosuhde hänen kohdallaan tietenkin lopetettu ja poliisille tehty ilmoitus. Sama henkilö oli myös sairaalassa kirjoilla väärällä nimellä - miten ihmeessä Ruotsissa, jossa kuitenkin on hyvä henkilötietojärjestelmä, tämä olisi mitenkään ollut mahdollista? Terapeutti myös lankesi hunaja-ansaan äärimmäisen helposti. Ja sosiaalityöntekijät, jotka tarkistavat, onko eräässä talossa lasta heitteelle jätettynä, eivät etukäteen viitsi tarkistaa, onko ko. taloudessa edes lapsia olemassa? Muutenkin kirjan kaikki henkilöt olivat enemmän tai vähemmän ärsyttäviä ja aika typeriä. Sarjan “päähenkilö” Joona Linna oli hyvin heikosti taustoitettu ja tuntui vain ilmaantuvan ajoittain paikalle - mitään hänestä itsestään ei oikeastaan kerrottu ja hän tuntui vain aika pinnalliselta sivuhenkilöltä. Kirjan alussa hänellä oli kummallinen pakkomielle puukotuksen uhrin hypnotisoimiseen - mistä ihmeestä se hänelle niin tuli vahvasti mieleen, että piti raahata paikalla hypnoosista vuosia sitten luopunut tutkija? Kielellisesti kirja ei tuntunut mitenkään hyvin kirjoitetulta. Kirjan kaksi pääjuonta tuntuivat myös kovin erilliseltä, eivätkä muodostaneet yhtenäistä kokonaisuutta. Pahat ihmiset olivat pahoja lähinnä siksi että olivat pahoja, heidän motiiviensa avaaminen jäi aika niukaksi. Hullut nyt vain ovat hulluja. Muutenkaan mitään järkeä tai logiikkaa kirjassa ei oikein ollut, asiat tuntuivat vain tapahtuvan niin, että mahdollisimman paljon draamaa saatiin aikaan. Kirja ei herännyt suurta halua sarjaa (tai edes kirjailijaa) enempää lukea.
A book that opens a new series by an author unfamiliar to me. A man is brutally murdered in a football field's locker room. When the news is delivered to his family, it turns out that they too have been cruelly slaughtered, practically butchered. Although it initially seemed that no one had survived, it is revealed that the family's teenage son is barely alive. It also emerges that the family's daughter wasn't home during the murders, and no one knows where she is. In order to find and rescue the daughter from the murderer who might be chasing her, a police officer suggests hypnotizing the boy who is being treated in intensive care. The hypnosis is conducted by a doctor who had sworn a decade ago never to hypnotize anyone again, but under pressure, he eventually agrees. Under hypnosis, it surprisingly appears that the boy himself is the murderer. Why would he have committed such an act?
The doctor who performed the hypnosis ends up on the front pages of newspapers when he is accused of unethical conduct. Later, his son, who suffers from hemophilia, is kidnapped. Is this related to the family murder, especially considering that the boy believed to be the culprit escaped from the hospital? (Yes, indeed, a boy with a knife wound to his liver, knocks out a few people and disappears...)
Midway through the book, there was an extremely long (and quite tedious) flashback sequence that depicted group therapy using hypnosis. The sequence was not only excessively long but also quite implausible on all levels. Hypnosis was used as group therapy for people suffering from severe traumas, some of whom appeared to be on the verge of psychosis. Especially after one of them broke into the therapist's home and stole items, the therapy relationship with that person would obviously have been terminated, and the police notified. The same person was also registered at the hospital under a false name—how on earth would this have been possible in Sweden, which has a good personal data system? The therapist also fell into a honey trap very easily. And social workers who were checking if a child had been neglected in a certain household didn’t even bother to check in advance whether there were any children in the household at all?
All the characters in the book were mostly annoying and quite foolish. The series' “main character,” Joona Linna, was poorly developed and seemed to just appear occasionally—nothing about him was really explained, and he felt more like a shallow, side character. At the beginning of the book, he had a strange obsession with hypnotizing the stabbing victim—where on earth did that come from so strongly that he felt the need to bring in a researcher who had given up hypnosis years ago? Linguistically, the book was not well-written. The two main plots of the book also felt very disconnected and didn’t form a cohesive whole. The bad people were bad mainly because they were bad; their motives were barely explored. Crazy people were just crazy. There wasn’t much sense or logic in the book overall; things just seemed to happen in a way that maximized the drama. The book didn’t spark much desire for one to read more of the series (or even the author).
No comments:
Post a Comment