Finlandia voittaja vuodelta 1993. Mies, joka omistaa antikvariaatin jää yksin kotiin, kun hänen puolisonsa lähtee pitkäksi aikaa ulkomaille. Yksin ollessaan mies miettii kaikenlaista, nykyisyyttä ja menneisyyttä sekä haaveita ja mielikuvituksensa tuotteita. Tämä kaikki esitetään suloisessa sekamelskassa kirjaimellisena tajunnanvirtana. Sinällään tulos oli ihan kaunista kieltä ja mukana oli hienoja, jopa oivaltava yksittäisiä lauseita ja kappaleita, mutta ei siitä kyllä oikein mitään järkevää kokonaisuutta muodostunut. Omasta mielestäni kirja on yksi parhaita esimerkkejä sarjassa ”tekotaiteellista paskaa”. Itse kaipaan kirjalta jonkin järkevän, ymmärrettävissä olevan juonen, en sekavahkoja hörinöitä, joista ei oikein tiedä puhutaanko nykyhetkestä, menneisyydestä vaiko ihan surrealistisista mielikuvituksen tuottamista kuvista ja tapahtumista. Ehdokkaana vuonna 1993 olisi Matti Yrjänä Joensuuta, Anja Kaurasta ja Maarit Verrosta. Ja tämä tuli valittua. Nenäpäivän (ja ehkä Lakeuden kutsun) kanssa niitä hämmästyttävimpiä valintoja. Ehkäpä kotimaisen kirjallisuuden proffan on ollut ”pakko” valita kaikkein hämärin ja ”taiteellisin” teos.
The winner of the Finlandia award from 1993. A man who owns a used books shop stays at home when his wife has a long work-related trip abroad. He ponders his life, past, present, and imagined in a non-broken continuous stream of consciousness style of writing. The language may be very well written and there are some interesting ideas and thoughts mixed in, but mostly my opinion is: pseudo artistic crap. There were some good books by good authors nominated that year, I feel sorry for them.
No comments:
Post a Comment